Atlantilla lämpöä kierrättävä AMOC (Atlantic Meridional Overturning Circulation) -virtausjärjestelmä saattaa Nature Communications -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hidastua ennustettua nopeammin.

Eteläiseltä valtamereltä alkunsa saava AMOC koostuu kahdesta osasta: yläkerroksen tuulen ajamasta virrasta, johon kuuluu Golfvirta. Golfvirta haarautuu Keski-Atlantilla Pohjois-Atlantin virtaukseksi. Islannin eteläpuolella Pohjois-Atlantin virta jakautuu edelleen kahteen osaan: pohjoiseen suuntautuvaan Norjan Atlantin virtaan ja luoteeseen suuntautuvaan Irmingerinvirtaan.

AMOC:in toinen osa on termohaliinikierto, jossa pohjoiseen virtaa lämmintä vettä, joka haihtumisen kautta muuttuu suolapitoisemmaksi ja viilenee pohjoisilla vesillä. Termohaliinikierrolla tarkoitetaan veden tiheyseroista johtuvaa veden kiertoa. Tiheyserot johtuvat lämpötila- ja suolaisuuseroista. Viileä ja suolainen vesi on raskaampaa kuin lämmin ja vähäsuolainen. Siten viileä ja suolainen vesi vajoaa syvemmälle ja viilenee edelleen.

Vajoaminen tapahtuu pääosin subpolaaripyörteessä, joka on osa AMOC:ia ja sijaitsee Grönlannin eteläpuolella ja Grönlanninmerellä. Viileä ja suolainen vesi virtaa meren syvemmissä kerroksissa takaisin eteläiselle merelle.

”AMOC:in hidastumisen vaikutukset ovat kaksiosaiset: termohaliinikiertoon perustuva veden kierto joko loppuu kokonaan tai vain osittain. Osittainen subpolaaripyörteen loppuminen tapahtuu vuosikymmenskaalassa, koko AMOC hidastuu vuosisataskaalassa”, selittää merifysiikan professori Petteri Uotila Helsingin yliopistosta.

Uuden tutkimuksen mukaan todennäköisyys AMOC:in toiminnan lakkaamisesta jo vuoteen 2025 mennessä on alle 5 prosenttia. Tutkimuksen mukaan 50 prosentin todennäköisyys virtausjärjestelmän hidastumiselle saavutetaan vuosien 2060 ja 2080 välillä.

”AMOC:in pysähtymisellä on katastrofaaliset seuraukset pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloille ja sademäärille. Sen pysähtyessä kokonaan saattaisi Labradorin rannikon ja Grönlannin alueen keskilämpötila laskea noin 10 asteella vuosikymmenessä. Suomen vuosittainen keskilämpötila laskisi noin 5 asteella”, sanoo Uotila.

Vuonna 2022 Suomen keskilämpötila oli 3,8 astetta, eli 5 asteen viileneminen merkitsisi sitä, että koko Suomen keskilämpötila olisi kylmempi kuin Utsjoen keskilämpötila, joka vuonna 2022 oli -0,7 astetta.

Subpolaaripyörteen keikahduspiste on todennäköinen jo 1,5 asteen lämpenemisskenaariossa, mutta ennustetut muutokset pienemmät. Labradorin rannikon ja Grönlannin alueen keskilämpötila laskisi tällöin noin 4 asteella.

Ilmaston keikahduspisteellä tarkoitetaan pistettä, jonka jälkeen palaaminen keikahduspistettä edeltävään tilaan ei tapahdu suoraviivaisesti tai on mahdollista, ettei palautumista enää tapahdu lainkaan. Mitä enemmän maapallon ilmasto lämpenee, sitä enemmän eteemme tulee erilaisia keikahduspisteitä. Vuonna 2022 Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan niitä on yhteensä yhdeksän eri puolella maapalloa. Tämä subpolaaripyörteen keikahduspiste, joka on todennäköinen jo 1,5 asteen lämpenemisskenaariossa, on yksi ensimmäisistä ja esimerkiksi Siperian tundran sisältämän ikiroudan sulaminen yksi viimeisistä, eli se tapahtuu vasta sitten, kun maapallo on lämmennyt yli 4 asteella.

”Uusien tutkimusten arvioima riski AMOC:in hidastumiselle on kasvanut huomattavasti. Tämä on huolestuttava suuntaus”, sanoo Uotila. Muutokset voivat tehdä esimerkiksi Sahelista nykyistäkin kuivemman, sekoittaa Aasian monsuunisateita, nostaa Pohjois-Amerikan itärannikon vedenkorkeutta ja lisätä sään ääri-ilmiöitä. Näillä alueilla asuu miljardeja ihmisiä. Siitä perspektiivistä katsottuna vaikutukset Länsi-Euroopassa ovat pienemmät.

Suomessa vuosittaisen keskilämpötilan laskun lisäksi sademääräkin muuttuisi, sillä kylmempi ilma sitoo ja kuljettaa vähemmän kosteutta kuin lämpimämpi ilma. Ilmavirtausten muuttuessa myös sadealueet kulkisivat eri reittejä.

Mikäli nämä muutokset tapahtuisivat vain vuosikymmenessä, ei luonto luultavasti pystyisi sopeutumaan näin nopeasti.