Teksti: Noora Shingler

Monille merten ja rantojen muoviongelma on tuttu aihe ja ehkä juuri muoviroska on se konkreettisin esimerkki, kun puhutaan kuluttajatuotteiden aiheuttamista, näkyvistä ympäristöongelmista. Olemassa on kuitenkin näkyvää muovia pahempia ympäristöriskejä, joihin me kuluttajat tietämättämme vaikutamme arkisilla valinnoillamme: kemikaalit. Luontoon päätyvät kemikaalijäämät saattavat olla 1) tulevaisuudessa ihmiskunnalle yhtä iso ongelma kuin ilmastonmuutos.

Kun puhutaan meriympäristön kemikalisoitumisesta, ovat yksi suurimmista huolenaiheista hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit (Endocrine Disrupting Chemicals = EDC). Nämä aineet sekoittavat elimistön viestijärjestelmää estämällä tai matkimalla hormonien toimintaa ja EDC-kemikaaleja löytyy esimerkiksi perinteisistä aurinkorasvoista.

Vaikka voisi kuvitella, että yksittäisten kuluttajien käyttämät aurinkovoidemäärät ovat globaalissa mittakaavassa vain pisara muovittuvissa valtamerissämme, näkyvät näiden aineiden aiheuttamat vaikutukset luonnossa selvästi: koralliriutat ovat alkaneet menettää väriloistoaan mm. oksibentsonin ja oktyylimetoksisinnamaatin vuoksi. Näitä kemikaaleja käytetään perinteisissä aurinkorasvoissa ja sen vuoksi ensimmäisenä maailmassa Havaijin osavaltio on kieltänyt mm. näiden aineiden käytön osavaltiossa myytävissä aurinkotuotteissa. Kielto astuu voimaan tammikuussa 2021 ja koskee yli kolmea tuhatta suosittua aurinkovoidetuotetta.

Aurinkorasvojen ympäristövaikutuksia on tutkittu mm. Ruotsissa, jossa hallituksen rahoittaman tutkimuksen lopputulemana päädyttiin kolmeen avainvaikutukseen, joita aurinkorasvojen kemikaaleilla koralliympäristössä on: korallien värit haalistuvat, korallit vaurioituvat ja niissä on epämuodostumia, korallinen DNA vaurioituu ja niillä on lisääntymisongelmia.

Lisäksi aurinkorasvojen kemikaalit ovat haitallisia merieliöille. Monet tutkimukset osoittavat UV-filttereiden häiritsevän nisäkkäiden, kalojen ja lintujen kehitystä.  Oksibentsoni saattaa toimia hormonihäirikkönä ja aiheuttaa kaloissa sukupuolen muuttumista, hidastaa kasvua ja häiritä lisääntymistä.

Aurinkorasvojen kemikaalit ovat haitallisia merieliöille. Kuva: iStockphoto

Ennen kaikkea UV-filtterit ovat riski meille ihmisille: ne näkyvät verenkierrossa jo yhden vuorokauden kuluttua käytöstä ja monet asiantuntijat suosittelevat kemiallisista suojista pidättäytymistä hormonihäirikköriskin vuoksi. Vielä ei toki pystytä osoittamaan syy-seuraussuhdetta kyseisten kemikaalien ja ihmisterveyden välillä, mutta eläinkokeet antavat osviittaa ja varovaisuusperiaatteen noudattaminen on järkevää, kunnes tiedämme enemmän.

Pohtiessamme Itämeren tilaa, tuntuvat korallit kaukaisilta ja totuus on, ettei Itämeren rannikko ole aurinkovoiteiden käyttövolyymin näkökulmasta verrattavissa Havaijin turistirantoihin — onneksi. Silti jo se, että tiedämme näiden arkisten aineiden olevan haitallisia kaloille ja linnuille herätää toki kysymyksen, miksi ottaisimme riskin? Itämeri on jo valmiiksi lähes saastunein meri maailmassa ja sen kemikaalikuorman keventäminen on meidän kaikkien yhteinen asia. Toki olemme käytöksellämme vastuussa meristä missä ikinä aurinkovoiteisiin päällystettyinä uimmekaan.

Pohtiipa aurinkorasva-asiaa sitten ympäristön tai ihmisen terveyden näkökulmasta, on kuluttajan tärkeä tiedostaa valintojensa merkitys kemikaalinäkökulmasta, sillä ympäristön kemikalisoituminen uhkaa paitsi luontoa ja meitä itseämme, myös tulevia sukupolvia.

1) evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala

Noora Shingler on toimittaja, tuottaja ja bloggaaja, joka on perustanut Kemikaalicocktail-median.

Toimitukselta: Suomen Luonto pitää hyvänä, että kiinnitetään huomiota kemiallisen aurinkosuojauksen haittoihin ja mahdollisiin haittoihin. Iho on aina suojattava kun oleillaan suorassa auringonpaisteessa. Ihonkin kannalta paras suoja on varjossa oleilu tai vaatetuksella suojaaminen. Paljaiksi jäävät ihon osat on syytä suojata, mieluiten fysikaalisella suojalla. Lue myös Suomen Luonnon juttu Testissä luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet >