Ivar HortlinginPieni lintukirja (WSOY 1927) kertoo haahkasta ja sen pesimistavoista. Kirjassa esitetään varsin ajatuksia herättävä arvelu: "Näyttää todella siltä kuin eräillä naarashaahkoilla olisi kehittynyt kauneusaisti – niin somasti osaavat ne asettaa pesänsä." Esimerkkinä tästä kirjassa on kuva "taiteellisesti järjestetystä" haahkanpesästä, jota kuin seppeleenä ympäröivät saunakukkamättäät. Saattaisiko haahkalla todella olla jonkinlaista kauneusaistia?
Kuva: Nimimerkki urpole / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Seppo Vuolanto
Ivar HortlinginPieni lintukirja (WSOY 1927) kertoo haahkasta ja sen pesimistavoista. Kirjassa esitetään varsin ajatuksia herättävä arvelu: ”Näyttää todella siltä kuin eräillä naarashaahkoilla olisi kehittynyt kauneusaisti – niin somasti osaavat ne asettaa pesänsä.” Esimerkkinä tästä kirjassa on kuva ”taiteellisesti järjestetystä” haahkanpesästä, jota kuin seppeleenä ympäröivät saunakukkamättäät. Saattaisiko haahkalla todella olla jonkinlaista kauneusaistia?
Ivar Hortling oli Suomen lintutieteellisen yhdistyksen ja sen lehden Ornis Fennican perustajia. Hän kirjoitti useita lintukirjoja, jotka olivat käytössä vuosikymmeniä 1950-luvun lopulle saakka.
Epäilemättä Hortling on tuntenut haahkan elintavat – pesä vuodesta toiseen samassa paikassa ja sen ympärillä kukkaan puhkeavat saunakukat – ja nähnyt ulkosaariston karun kauneuden.
On varsin tavallista pyrkiä inhimillistämään eläinten yksinkertaisiakin niin sanottuihin vaistoihin perustuvia tapoja. Emme voi tietää, mitä haahkan päässä liikkuu, mutta inhimillistä kauneudentajua sinne ei mahdu. Luonnon kauneus on meissä itsessämme. Hortling onnistui herättämään lukijoissaan kiinnostusta asiaan!
Seppo Vuolanto
Seppo on pitkän linjan lintuharrastaja sekä ympäristöhallinnon ja EU:n luonto- ja lintudirektiivien osaaja. Hän vastaa lintuaiheisiin kysymyksiin Kysy luonnosta -palstalla. Vuolanto on vastannut lukijoiden kysymyksiin vuodesta 1985 saakka.
Merikotka on runsastunut ja ajanut haahkat perinteisiltä pesimäluodoiltaan aivan sisäsaaristoon ja satamien tuntumaan. Siivekäs huippupeto on ollut kauan poissa saaristosta, ja nyt tasapaino haahkan ja muiden saaristolintujen kanssa pitää hakea uudestaan.
Isojen lintujen, joutsenten, hanhien, kurkien ja haahkojen muutto alkaa olla huipussaan. Esittelemme kolme paikkaa, joissa isoja siivekkäitä pääsee tarkkailemaan.
Utö Saaristomeren eteläreunassa on Suomen hienoimpia ja omintakeisimpia saaria. Utössä asuvat luonnonystävät Jorma Tenovuo ja Outi Sarjakoski opastavat saaren saloihin.