Pihlajan latvasta kuuluva helisevä sirinä voisi kuulua joulun kulkusista, mutta ääntä pitää puiston puuhun lehahtanut monikymmenpäinen tilhiparvi. Linnun tunnistaa helposti päälaen sulkatöyhtöstä ja hieman pyylevästä muodosta.

Latvuston linnut tuntuvat rupattelevan toisilleen, eivätkä tunnu välittävän pihlajan alla kulkevan kävelytien vilinästä. Ehkä ne ihmettelevät, että missä kaikki pihlajanmarjat tänä vuonna oikein ovat.

Lahjaksi hetkiä Suomen Luonnossa

Anna hyvän mielen joululahja – tilaa Suomen Luonto!

Onneksi tilhet kelpuuttavat talviravinnoksi jykevään nokkaansa muutakin kuin pihlajanmarjoja. Linnut voivat haeskella kupunsa täytteeksi vaikkapa katajanmarjoja, ruusunmarjoja tai orapihlajanmarjoja. Tilhikin suosii sesonkiruoka-ajattelua, sillä kesällä sen nokkaan katoaa silmujen, kukkien ja marjojen lisäksi kovakuoriaisia, sudenkorentoja ja muita hyönteisiä.

Tilhen kesä kuluu visusti Pohjois- ja Itä-Suomen korpikuusikoissa ja muissa kuusivaltaisissa metsissä, joiden oksien suojaan tilhipariskunta rakentaa yhdessä pesän. Se vuorataan huolellisesti heinillä sekä höyhenillä, ja poikaset kuoriutuvat touko–kesäkuussa. Talvella ja muuttoaikaan tilhet kuitenkin liikkuvat parvissa, joiden koko vaihtelee kymmenistä linnuista jopa tuhanteen lintuun.

Tilhi on vaelluslintu, joka on parhaillaankin liikkeellä sille tyyppillisen ravinnon, pihlajanmarjasadon perässä. Jos Suomen marjatilanne on huono, parvi saattaa ottaa suunnan aina Keski-Eurooppaan tai Länsi-Siperiaan saakka. Ja se luulo, että tilhi vetäisi pihlajanmarjoista humalat, ei pidä paikkaansa. Tilhellä on lintumaailmassa poikkeuksellisen suuri maksa, joka hajottaa marjoissa olevan alkoholin vikkelästi.

Linnun kaunis nimi, tilhi on kuin suoraan tilhen nokasta. Laji onkin mitä ilmeisimmin saanut nimen äänensä perusteella. Korea ulkomuoto on antanut aihetta myös monenlaisiin muihin vanhoihin nimityksiin. Tilheä kun on kutsuttu muun muassa nimillä tupsuniska, tupsuhyyppä, töyhtöpää ja pihlajakukko. Eräässä lintukirjassa tilhen höyhenpukua kuvaillaan silkkimäisen pehmeäksi, ja yksi vanhoista nimistä onkin silkkihäntä. Se taas viittaa linnun tieteelliseen nimeen Bombycilla carrulus, suulas silkkipyrstö.