”Hömötiaisia tänään 4 yksilöä. Ovat vähentyneet huomattavasti, samoin töyhtötiainen”
”Kanta ollut suurinpiirtein sama jo usean vuoden. Ympärillä kasvaa vanhaa kuusivaltaista sekametsää. Ruokinta ollut samalla paikalla jo yli 30 vuotta.”
”Lintujen ruokintapaikalla omassa pihassamme vierailee säännöllisesti muutama yksilö. Ovat kyllä vähentyneet vuosien mittaan vaikka ruokaa on aina runsaasti tarjolla”

Lainaukset ovat Suomen Luonnon verkkokyselyyn tulleita kommentteja. Hömötiainen on tuttu lintu kaikkialla Suomessa. Lajin levinneisyysalue on edelleen laaja, mutta yksilömäärä hupenee huolestuttavaa vauhtia. Luonnontieteellisen keskusmuseon laskentatietojen perusteella kanta on pudonnut kolmasosaan 1950-luvulta nykypäivään tultaessa. Sama kehitys näkyy myös pihojen ruokintapaikoilla. BirdLife Suomen Pihabongaus-tapahtuman tilastoissa hömötiaisten määrä on kymmenessä vuodessa laskenut selvästi. Vuonna 2006 pihoilla nähtiin keskimäärin 1,4 hömötiaista. Tänä vuonna luku oli enää 0,8. Muualla Euroopassa tilanne ei ole sen parempi. Esimerkiksi Iso-Britanniassa laji on hävinnyt käytännössä kokonaan osasta maata.

Metsä muuttuu

Hömötiaiset viihtyvät monipuolisessa metsässä. Iällä on merkitystä – vanhoissa puissa on suuremmat latvukset, joten niistä löytyy enemmän hyönteisiä tinttien syötäväksi. Myös puulajiston monipuolisuus on tärkeää. Hömötiaiset tarvitsevat lehtipuupökkelöitä pesäpaikoikseen, ja lehtipuista löytyy myös pesimäajan tärkein ravinto. Havupuiden merkitys on suuri etenkin talviaikaan. Isojen havupuiden hävittäminen tuhoaa lintujen talvisia ruokavarastoja. ”Parhaita varastointipaikkoja ovat varttuneet havu- ja sekametsät, ja niiden pinta-ala on vähentynyt”, kertoo yliopistotutkija FT Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta.

Rytkösen mukaan hömötiaisten väheneminen on monimutkainen ilmiö, joka on yhteydessä niin ympäristön muutokseen kuin ilmastonmuutokseen ja siihen yhteydessä oleva eteläisempien tiaisten lisääntymiseenkin. ”Ympäristön muutos liittyy metsätalouteen ilmeisen monisäikeisesti. Nykytoimet vähentävät lahopuun määrää, eli pesäpaikoiksi sopivia pökkelöitä. Aukkohakkuut vähentävät pesämetsikköjen pinta-alaa, ja vaikutus jatkuu useita kymmeniä vuosia. Tehostunut metsätalous on näin pienentänyt hömötiaisille sopivaa elinympäristöä valtavasti”, hän sanoo.

Stressiä pukkaa

Kun elinympäristö muuttuu epäsuotuisaksi, hömötiaiset stressaantuvat. Nuorissa käsitellyissä metsissä on vähemmän ruokaa. Tällöin stressihormonien pitoisuus lintujen veressä kasvaa. Krooninen stressi altistaa sairauksille. Talvehtivien hömötiaisten stressihormonipitoisuudet ja kuolleisuus olivat tuoreen latvialaistutkimuksen mukaan selvästi suurempia nuorissa käsitellyissä metsissä kuin vanhoissa metsissä. Vanhoissa metsissä hömötiaisista noin 90 prosenttia selvisi talvesta elossa, kun nuorissa metsissä luku oli vain noin 70 prosenttia. Yhtenäiset metsät ovat pirstoutuneet pieniksi avohakkuiden ja taimikoiden ympäröimiksi laikuiksi hömötiaisen elinalueilla kautta Euroopan. Selviytyminen alkaa olla koko ajan vaikeampaa.

Kun tavallinen ja laajalle levinnyt laji alkaa vähentyä voimakkaasti, hälytyskellojen tulisi soida. Tällöin ympäristössä on tapahtunut suuria alueita koskevia isoja muutoksia. Hömötiainen kertoo meille jotain tärkeää muidenkin metsän asukkaiden elinmahdollisuuksista.

Hömötiainen on hyvä esimerkki siitä, miksi tavallisten luontohavaintojen kerääminen on tärkeää. Yleisestä voi yllättäen tulla harvinainen, ja silloin aiemmin kerätty tieto nousee arvoonsa. Tavallinen laji voi kertoa paljon siitä, mitä ympäristössä tapahtuu. Omia luontohavaintoja kannattaa ilmoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään laji.fi-tietokantaan ja lintuhavaintoja BirdLife Suomen Tiira-tietokantaan.

Hömötiaiskannan kehitys prosentteina 1950-luvulta nykypäivään tultaessa Luonnontieteellisen keskusmuseon laskentatietojen perusteella.

Hömötiaisten määrä pihaa kohden BirdLife Suomen Pihabongaus-tapahtumassa vuosina 2006-2018.