Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja.
Isojärven rannoilla Kuhmoisissa on jyrkkiä kallioita, kapeita vuonomaisia lahtia – ja kanadanmajavia.
Kuva: Marika Eerola
Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja.
Isojärven rannoilla Kuhmoisissa on jyrkkiä kallioita, kapeita vuonomaisia lahtia – ja kanadanmajavia. Majavien puuhailemia patoja on näkyvissä järven rannalla esimerkiksi Kala- lahdessa. Puistoon kuuluvan Renusaa- ren laavu- ja telttailualueelle päästäk- seen on oltava oma vesikulkupeli, esimerkiksi kanootti, jonka voi laskea vesille Nokipohjassa.
Luutsaaressa on vielä jäljellä pala alueen historiaa, 1833 rakennettu kalapirtti. Metsäsavotat ja uitot ovat olleet Isojärvellä arkipäivää vielä 1950-luvulla ja niistä merkkinä on vanhoja metsäkämppiä. Heretyn kämppä on nykyään puiston pääsisäänkäyntinä ja siellä palvelee opas kesäisin. Oppaalta voi vuokrata veneen, jolla voi soudella Kalalahdelta Isojärvelle.
Vähäluminen talvi luo mainiot puitteet polkujuoksulenkille Repoveden kansallispuistossa. Alueen korkeuserot ja vaihtelevat polut varmistavat, että kaiken tasoiset juoksijat löytävät mieleisensä. Repovedellä riittää mäkiä kivuttaviksi, mutta hengitystä voi tasata sykähdyttävän jylhissä maisemissa. Talviaikaan kansallispuistossa saa taivaltaa rauhassa, ja reittejä ja näkemistä riittää moneksi päiväksi.
Retkeily pienten lasten kanssa on antoisaa, mutta talvella myös haastavaa, muistaa kokemuksestaan Hanne Valtari. Nyt hän lähti konkariretkeilijä Susanna Ylisen kanssa metsään selvittääkseen onnistuneen perhetalviretken salaisuudet.
