”Minulla oli kova hinku saada kamera, kun olin 12-vuotias. Toivoin sitä joululahjaksi – ja sainkin kiikarin. Äiti ja isä tykkäsivät, että se on vähän niin kuin sama asia, kamera ja kiikari. Kiikari jäi minulta käyttämättä, mutta isä käytti sitä lopun ikänsä. En luovuttanut, vaan pyysin kameraa seuraavana ja sitä seuraavanakin jouluna ja silloin sain sen, 14-vuotiaana.

Asuimme maalla Tarvasjoella Turun kupeessa ja kuvasin aluksi pihapiirimme arkea. Puutarhassamme kasvoi tuolloin Varsinais-Suomen suurimmaksi puuksi mitattu kuusi. Puuvanhuksen ympärysmitta oli 360 senttiä. Tarvittiin kolme–neljä isoa miestä, kun sen rungon paksuutta mitattiin.
Puun juurelle syntyi valtavista oksista ja paksusta rungosta täydellinen pesä, jossa leikimme paljon sisarusten kanssa. Minulle se oli kuin turvapaikka, jossa saattoi iloita ilonsa ja murehtia surunsa. Kuusi jouduttiin kaatamaan 1983 ja tuntui siltä, kuin olisin menettänyt rakkaan ystävän. Miten voi niin kiintyä johonkin puuhun!

Muistona kuusesta minulla on edelleen erityinen viehtymys puihin ja metsään. Uskon, että myös tietynlaisella verenperinnöllä on oma osuutensa asiaan, sillä isoisäni ja isäni olivat suuria metsän ystäviä. Isäni, jos kuka, rakasti puita yli kaiken. Turun Ruissalon tammet ovat minulle nykyisin ihan ykkösiä.
Vanhoja metsiä pitäisi vaalia kaikin mahdollisin tavoin, sillä niissä piilee toivo, rauha ja pysyvyys.

Olen pitänyt neljä luontoaiheista yksityisnäyttelyä. Parin vuoden takainen Luonnon muotokieli -näyttelyni koostui luonnon rytmeistä, linjoista ja erilaisista pinnanmuodoista ja rakenteista. Ne ovat kiinnostavia. Myös vedestä ja hiekasta löytyy paljon erilaisia muotoja.

Ihan tavallisissakin aiheissa riittää yllin kyllin ikuistettavaa kuvakulmaa vaihtelemalla. Ei kaikkien tarvitse lähteä kuvaamaan susia, karhuja ja kotkia. Aihe ei ole kuvissa tärkeintä, eikä sen tarvitse olla mitenkään erikoinen. Syksyn lehti voi olla se hieno juttu. Riittää, että saa mukaan jotakin omaa näkemystä.
Haen koko ajan kuvauskohteita, mutta harvoin suunnittelen niitä tarkasti etukäteen. Voi olla, että olen menossa etsiskelemään hirviä Kemiöön, mutta voin yhtä hyvin unohtaa hirvet saman tien, kun löydän jonkin muun, vaikka kuinka vähäpätöisen mutta kiinnostavan kohteen. Kuvaustilanteet tulevat sattumalta eteeni, ja valolla on yleensä niissä tilanteissa suuri merkitys.

Rakastan kuvaamista niin paljon. Kun saan kameran käteeni, minut valtaa hyvä tunne. Kuvaus on koko elämäni. Kaikki mitä teen, liittyy tavalla tai toisella siihen.

Olen huomannut, että elämänlaatuni on parantunut kuvaamisen myötä. Rakkaana harrastuksena se on ollut minulla miltei koko ajan alusta lähtien.
Ammattilaiseksi ryhdyin 2005. Sitä ennen olin säännöllisessä toimistotyössä, mutta minulla oli tunne, että tämä ei ole minun paikkani. Olin helpottunut, kun uskalsin vihdoin vaihtaa alaa. Ammattiluontokuvaajiin liityin vuonna 2007.

Nainen ja luontokuvaus ovat ainakin ammattilaispiireissä harvinainen yhdistelmä. Meitä on Suomessa vain muutama. Ehkä se johtuu siitä, että kuvausreissuilla olot eivät aina viehätä. Jos haluaa hyviä kuvia, pitää heittäytyä kylmään ja märkään.

On tilanteita, että pitää maata suolla rähmällään tai palella piilokojussa. Ja sitten kun hyvä kohde löytyy, saattaa kuvatessa ja siihen keskittyessä vierähtää monta tuntia. Silloin ei välttämättä edes tunne vilua ja nälkää.

Kuvaaja voi tulla omille kuvilleen sokeaksi. Niihin saattaa sekoittua tunnetiloja; missä kuva on otettu, millaisessa tilanteessa, mitä jännittävää ottohetkeen liittyy. Tuolloin kuvaa saattaa pitää parempana kuin se onkaan. Ammattitaito tuo kykyä katsoa omia kuviaan ulkopuolisen silmin.
En tunne kuitenkaan olevani vieläkään valmis kuvaajana, pikemminkin vasta raakile. Mutta se onkin tämän jutun suola. Kun oma taito ja vaatimustaso kasvavat, kasvaa myös halu oppia enemmän ja enemmän.

Jos ajattelisi, että nyt minä olen jo kaiken oppinut ja kaiken osaan, niin se olisi aika huono juttu.”

Jaana Kotamäki

Ammattivalokuvaaja, Turku
Sai ensimmäisen kameransa 14-vuotiaana.
Liittyi ammattiluontokuvaajiin vuonna 2007.
Oli vuoden 2011 Fotofinlandia -ehdokkaana.
Ohjaa luontovalokuvauskursseja Turun seudulla.