Kun me vetäydymme neljän seinän sisälle, lähtevät kaupungin hiljaiset liikkeelle. Ketut, pöllöt, lepakot ja muut yön kulkijat tulevat esiin. Dokumenttiohjaaja Petteri Saario näyttää uudessa Asfalttiviidakot-sarjassaan kuinka ihminen on kaupungeissakin vain laji muiden joukossa. Suomen Luonto katsoi sarjasta kolme jaksoa ennakkoon.

Asfalttiviidakot on kuusiosainen dokumenttisarja, jonka ensimmäinen osa esitetään Yle TV 1:ssä 3.10.2017 klo 20. Jaksot tulevat katsottaviksi myös Yle Areenaan. Dokumenttisarja on osa Suomi 100 -hanketta. Vielä sata vuotta sitten vain pieni osa suomalaisista asui kaupungeissa valtaosan eläessä maaseudulla. Nykypäivänä tilanne on kääntynyt päälaelleen. Suomi on kaupungistunut nopeasti, ja siinä rytäkässä lähiluonto on usein unohtunut. Asfalttiviidakot-sarja keskittyy aliarvostettuun kaupunkiluontoon.

Sarja on täynnä upeita kuvia, joissa kasvit, linnut ja nisäkkäät elävät ihmisten rinnalla. Kaupungeista on tullut koti monille sellaisille lajeille, joiden luontaiset elinalueet maaseudulla vähenevät. Monimuotoinen luonto on myös kaupunkilaisten hyvinvoinnin perusta. Sarjassa pääsevät ääneen niin terveydenhuollon asiantuntijat kuin asiakkaatkin. Luonnon terveysvaikutuksissa ei ole kyse ainoastaan hyvästä fiiliksestä. Kyse on kansanterveydestä ja miljoonista euroista.

Asfalttiviidakoissa nostetaan näkyville myös monet kaupunkiluontoa uhkaavat seikat. Maankäyttö ja liiallinen hoito tuhoavat kaupunkien viimeisiä luontosirpaleita. Onneksi luonto säästyy joskus yllättävissä paikoissa kuten hautausmailla. Hautausmaita ei nakerreta kaavoituksella, ja ihmisten viimeinen leposija on usein myös kaupunkiluonnon viimeinen turvapaikka.

Sarjassa näytetään paljon ihmisten ja eläinten kohtaamisia. Eläinten käsittelyn osalta olisi ollut hyvä painottaa, että luonnoneläimiä ei pidä kaupungissakaan häiritä syyttä. Loukkaantunutta eläintä on tietenkin autettava, mutta silloinkin turhaa käsittelyä tulee välttää. Villieläin on aina villieläin. Vaikka kaupungissa eläimet ovat usein tottuneempia ihmisten läheisyyteen, nekin stressaantuvat käsittelytilanteissa. Valtaosassa kohtauksista eläinten käsittely oli perusteltua, mutta joissain tapauksissa katsojalle jäi tunne, että eläimiä paijailtiin huvikseen.

Asfalttiviidakot-sarja antaa tärkeälle asialle sen ansaitseman näkyvyyden. Kyseessä ei ole varsinaisesti luontodokumentti, vaan dokumentti luonnon merkityksestä ihmisille. Sarjan katsomisen soisi olevan pakollista kaikille, jotka ovat tekemisissä päätöksenteon ja erityisesti maankäytön suunnittelun kanssa.