Taas surahti! Ruskea, litteä otus ryömii päättäväisenä käsivarrellani. Noudatan koulimaani menetelmää: pyörittelen sen palloksi peukalon ja etusormen välissä ja napsautan pöpelikköön.

Hirvikärpäsiä on jo retken alkupuolella kertynyt kymmenittäin. Päässäni on tiukkaan sidottu silkkihuivi kuin mummolla ja ylläni anorakki. Kuuma varustus helteellä, mutta ei ole vaihtoehtoja.

Olen pyrkimässä kantarellipaikalleni, joka on hirvien lepäilyalueen reunalla. Siellä on uskoakseni paljon vahveroita mutta myös hirvikärpäsiä. Vedän anorakin hupun tiukasti kiinni, sillä kohta ropisee. Kymmenet kiusankappaleet iskevät kimppuuni. Kerään kiireesti kantarellit ja lähden karkuun.

Vielä 1970-luvun lopulla sain sienestää Nokian apajillani rauhassa. Idempänä sienestäneiltä kuulin kummallisesta otuksesta, joka oli ilmaantunut metsiin. Kysyin, miten sen tunnistaa? Huomaat sen sitten varmasti, kun sellaisen kohtaat, minulle sanottiin. Ensitapaamisessa vieraasta ei jäänyt epäilystä.

Kohtaamisia on sittemmin tullut kosolti. Muutama vuosi sitten, kun palasin sieniretkeltä, riisuin propsipinon takana kaikki vaatteeni ja kävin ne tarkasti läpi: saalis yli 200 hirvikärpästä, sen lisäksi että olin tuhonnut niitä sienestyksen lomassa toisen mokoman.

Hirvikärpänen on huono lentäjä, eikä sen toimintasäde ole juuri muutamaa kymmentä metriä enempää. Otus odottaa sopivaa kohdetta oksistossa tai pensaikossa ja suunnistaa kohti uhriaan lämpöaistimuksen avulla. Siksi on tärkeää suojata etenkin pään ja kaulan alueet sekä käsivarret.

Naaras ei muni. Se on harvinaista hyönteiselle. Hirvikärpäsen elämänkierto menee näin: Koiras ja naaras imevät ravinnokseen hirvi­eläimen verta. Munat ja niistä kehittyvät toukat elävät emon sisällä, kunnes naaras synnyttää yhden valmiin toukan kerrallaan koteloitumaan hirven turkkiin. Elämänsä aikana naaras saa hyönteiseksi vähän jälkeläisiä. Aivan tarkalleen määrää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olevan enintään joitain kymmeniä.

Sopivan isäntäeläimen löytäminen on hirvikärpäselle kriittisin vaihe. Kun sellainen osuu kohdalle, siivet pudotetaan tarpeettomina. Kärpäsen ei enää kannata lähteä etsimään uutta kohdetta, koska sillä on nyt kaikki, mitä se tarvitsee. Aikuinen hirvikärpänen elää hirvessä seuraavaan kesään saakka, ja niitä voi olla isännässä tuhansia.

Yhdestä hirvestä voi varista jopa 10 000 koteloa. Kotelot talvehtivat maassa ja elo–syyskuussa niistä kuoriutuu aikuisia hirvikärpäsiä.

Hirvikärpänen runsastuu

Joidenkin tutkijoiden mielestä kyseessä on tulokaslaji, toiset taas pitävät hirvikärpästä enemmänkin paluumuuttajana. Jälkimmäistä teoriaa tukee ainakin se, että otuksen runsastuminen on kulkenut samaa tahtia hirvikannan kasvun kanssa. Myös metsäkauriit levittävät hirvikärpäsiä.

Hirvi tapettiin Suomesta 1900-luvun alkupuolella lähes sukupuuttoon, ja silloin myös hirvikärpänen olisi kadonnut, jos niitä tuolloin oli.

Suuri uhkakuva on, että hirvikärpäset sopeutuisivat elämään poroissa. Nyt levinneisyyden pohjoisraja on suunnilleen poronhoitoalueen eteläreunalla. Pohjoisimpia havaintoja on Kuusamosta, Ranualta ja Tervolasta.

Toisaalta hirvikärpäset levinnevät pohjoiseen joka tapauksessa, onhan Lapissa vahva hirvikanta. Ilmaston lämpeneminen voi avittaa etenemistä.

Kiusankappale on vaikuttanut voimakkaasti loppukesän ulkoilukäyttäytymiseen. Monet kieltäytyvät kerta kaikkiaan menemästä metsään. Inhoa herättävät otuksen ulkonäkö ja tuntemukset, kun se ryömii iholla ja vaatteiden sisällä.

Vakavampi asia on, että osa ihmisistä allergisoituu hirvikärpäsille ja seurauksena on hirvikärpäsihottuma.

Näin kävi myös minulle. Pistoista syntyy ikäviä paukamia: ne ovat suurempia ja kutisevampia kuin hyttysen pistot, ja niiden paraneminen voi kestää kuukaudenkin.

Vaikka puhutaan myös puremista, kyse on kuitenkin pistoista. Hirvikärpänen työntää imukärsänsä ihon läpi imeäkseen verta.

”Allergeenit ovat hirvikärpäsen syljessä olevia valkuaisaineita, jotka edistävät veren käyttöä kärpäsen ravinnoksi”, emeritusprofessori Tari Haahtela valaisee.

”Useimmat ihmiset saavat vähäistä näppylöintiä, mutta ongelmat alkavat niillä, jotka herkistyvät eli allergisoituvat. Siihen voi mennä vuosia ja riski on suhteessa altistumisen määrään.”

Haahtelan mukaan ehkäisyssä eivät hyönteiskarkotteet auta. Allerginen tarvitsee sopivan vaatetuksen antamaan suojaa.

”Hupullinen anorakki on hyvä, mutta hirvikärpäset ovat uskomattomia kaivautujia, joten herkimpien on pysyttävä pois metsästä pahimman sesongin aikana.”

Hirvikärpänen kuuluu täikärpäsiin. Sen tunnistaa litteästä ruumiista ja siitä, että siivet suuntautuvat taaksepäin. Kuva: Tapio Kujala