Hämeenlinnalainen Tuulikki Piikkilä voitti kesäkisamme kuvallaan Liian paksu perhoseksi. Siinä ritariperhosen toukat mussuttavat kasveja.

”Kuvan sommittelu ja puhdas värimaailma on kuin hienostuneesta puupiirroksesta”, Suomen Luonnon toimituksesta koostuva raati määritteli.

Voittajan toinen kisaan lähettämä kuva ylsi yleisöäänestyksen kakkoseksi. Siinäkin oli hyönteisaihe; pistiäisiä ja sienisääskiä ukonputkella.

Piikkilä kertoo kuvanneensa kaikilla mahdollisilla välineillä; aikoinaan myös filmikameralla.

”Muistan jo niiltä ajoilta, sen miten vapauttavaa oli luoda itse taiteellinen vaikutelma ja saada päättää siitä mitä aikoo kuvata.”

 

Takaisin metsään

Tuulikki Piikkilä työskentelee erityisasiantuntijana asianajotoimistossa ja luennoi yhteistyökumppaneille perhe- ja jäämistöoikeudellisista ja sopimusoikeudellisista asioista. Lisäksi hänellä on kunnallisia luottamustehtäviä.

Paperinmakuiselle työlle on oltava jokin vastapaino.

”Olen aina ollut sitä mieltä, että suomalaisten pitäisi ymmärtää palata metsään. Siellä henki kulkee paremmin ja on tilaa ajatuksille. Uskon että se lisäisi hyvinvointia.”

Piikkilä elää itse luonnon keskellä, metsä ympäröi häntä joka puolelta, eikä sinne tarvitse hakeutua erikseen.

”Toki liikun tarkoituksellakin kameran kanssa, mutta se on vähän kuin kalastaminen”, hän vertaa. ”Onni potkaisee odottamatta.”

 

Kuva: Tuulikki Piikkilä

Voittokuva Liian paksu perhoseksi

Lähikuvaus kiinnostaa

Piikkilä kokee onnistuneensa paitsi Suomen Luonnon kesäkisassa myös silloin tällöin muulloinkin. Esimerkiksi tänä kesänä hän äkkäsi juuri kuoriutuneet sorsanpoikaset emonsa kanssa. Kuva sai nimen Muodostelmauintia ja se julkaistiin Suomen Luonnon nettisivuilla Havaintokirjassa. Katso kuva >>

”Kuvan vahvuus oli muodostelmassa, tiiviissä rykelmässä, joka syntyi sattumalta kun varis lehahti läheiseen puuhun. Tällaisia tilanteita ei voi ennakoida”, hän sanoo.

”Olen aina tykännyt makrokuvauksesta ja pidän hyönteisistä. Erityisesti olen kiinnostunut luteista, toukista ja hämähäkeistä.”

”Kukista en niinkään ole välittänyt kunnes pari vuotta sitten rupesin kuvaamaan niitä hyvin läheltä ja huomasin, etteivät ne olekaan hassumpia.”

Kuvauskohteet vaihtuvat vilkkaasti.

”Pidän eri asioista eri aikaan ja kaikista vuodenajoista.”

Tuulikki Piikkilä ei ole osallistunut aiemmin valokuvakilpailuihin. Hän olikin kovin utelias kuulemaan raadin perustelut.

”Kävin jokaisen kilpailukuvan läpi. Upeita kuvia.”

Osallistuminen arvelutti, etenkin kun tarjolla oli jo ennestään ritariperhosen toukkia.

”Mietin mitä oma kuvani tuo kisaan lisää?” hän sanoo.

”Koin kuitenkin, että kuvani voima oli vahvoissa väreissä, enkä käsitellyt sitä millään tavalla, en esimerkiksi poistanut kohinaa. Kuva oli juuri sellainen kuin tilanne oli.”

Tuulikki Piikkilän kuvia voi käydä katsomassa Facebookissa sivustolla Villi Pohjola >>

Raja 

Neofiili vai neofobi? Valon ja varjon rajalla rusakko joutuu painimaan omien pelkojensa kanssa. Maaliskuun lopussa seurasin tätä pohdintaa kymmenen metrin päässä. Olin yhtä aikaa sen näköpiirin ulottumattomissa, mutta kuitenkin samassa talvisessa tilassa. Fobia voitti ja rusakko vapautti itsensä varjon tuolle puolen. Pitkä mustavalkoinen talvi on taittumassa ja aurinko maalailee jo muita värejä kartalle.

Kuva: Tuulikki Piikilä

Kuva: Tuulikki Piikilä

raja1

Kuva: Tuulikki Piikilä

 

kesäkisa