Herään laavulla Saimaan yllä aamun sarastaessa. Yöllä on ollut rapsakka pakkanen, –15 astetta. Kaikkein kylmin hetki on käsillä nyt, juuri ennen auringonnousua. Matkalla metsän läpi Neitvuoren näköalakalliolle lihakset lämpenevät mukavasti.

Edessä aukeaa huikaiseva näkymä. Aurinko nousee punaisena pallona Luonterin jäisten selkien takaa. Näkyvyys Neitvuorelta on kirkkaalla säällä kymmeniä kilometrejä. Luonterin vesistö on osa Saimaata, ja se on myös norppien koti. Alueen norppakanta on vahvistunut, mutta vielä viiksiniekka ei tiettävästi näillä jäillä pesi.

Maisema on talvinen, mutta valosta voi jo aistia kevään. Pian kylmyys antaa periksi, jäät lähtevät ja vedet vapautuvat. Linnut ja veneilijät palaavat. Luonteri täyttyy elämästä.

Luonterin rannat ovat suurelta osin suojelualuetta. Täältä lähtevät monipuoliset vesireitit Saimaalle. Katsellessani saarien, kallioiden ja jään mosaiikkia päätän, että tänne on päästävä kesällä uudelleen. Ehkäpä melontaretkelle?

Nyt kalliomännikkö ja alhaalla avautuva jäälakeus ovat vielä hiljaisia. Ympärillä on rauha. Vain minä, koira ja luminen metsä.

Edellisenä iltapäivänä kiivetessämme laavulle korppipari ronkkui toisilleen Neitvuoren rinteellä. Niillä taisi olla jo kevättä rinnassa. Illan hämärtyessä kuuntelin kiristyvän pakkasen napsetta ja nuotion rätinää. Etsin kirkkaalta tähtitaivaalta kuvioita. Lopulta oli pakko malttaa kömpiä nukkumaan. Tein muutaman kyykkyhypyn paikallani, ja kipaisin ripeää juoksua laavun ympäri. Makuupussiin kannattaa kömpiä lihakset lämpiminä. Nukahdin harvakseltaan putoilevien lumihiutaleiden vaimeisiin rahahduksiin ja vieressä kerällä nukkuvan koiran hiljaiseen hengitykseen.

Aurinko on jo ylhäällä, kun palaan näköalapaikalta takaisin laavulle. On aika sulatella lumesta juomavedet, keitellä kahvit ja lähteä seikkailemaan Hiidenmaan poluille. Hiidenmaan retkireitistöä ylläpitävät Metsähallitus ja Hiidenmaan retket ry. Reittejä on kymmeniä kilometrejä. Metsähallituksen ylläpitämän Neitvuoren laavun lisäksi alueella on kauempana Sulamajärven rannassa Hiidenmaan retkien Hiidenkota.

Aurinko paistaa, ja askel on kevyt. Kierrämme Hiiden silmukan, ja teemme pienen piston Hiidenkodan suuntaan. Äänekäs tiaisporukka pitää meille seuraa. Paluumatkalla pistäydymme uudelleen ihailemassa iltapäivän valossa kylpevää Luonterin maisemaa Neitvuoren laelta.

Seuraavana onkin vuorossa kevyt jumppa polttopuiden pilkkomisen muodossa. Tulevan yön aiomme nukkua mukavasti uunin lämmössä Metsähallituksen ylläpitämällä Hiidenmaan perinnetilalla.

Hiidenmaan perinnetila. Kuva Mari Pihlajaniemi

Hiidenmaan perinnetila on ollut muutaman vuoden Metsähallituksen hallussa. 1900-luvun alussa rakennettu torppa oli aiemmin yksityisomistuksessa. Viehättävä punamultainen tupa, sauna ja piharakennukset ovat pitkälti alkuperäisessä kunnossa. Pieniä korjaustöitä on tehty vanhaa kunnioittaen.

Pihalle on talkoovoimin rakennettu perinteistä riukuaitaa. Kesällä täällä laiduntavat lampaat. Metsähallitus järjestää vuosittain erittäin suosittuja lammaspaimenviiikkoja, ja Neitvuoren torppaankin voi hakea paimeneksi.

Käännän avainta lukossa, tuvan ovi narahtaa auki. Talo on talven jäljiltä vielä viileä. Aarno Tervonen Metsähallituksesta on käynyt jo varovasti herättelemässä uuneja edellisenä päivänä, jotta vanha muuri ehtii lämmetä rauhassa.

Sytyttelen tulen kammarin vanhaan pönttöuuniin ja keittiön kaminaan. Hiljalleen torppaan leviää kotoisa lämpö.

Vanha leivinuuni hallitsee Hiidenmaan tilan tupaa. Kuva Mari Pihlajaniemi

Lisätietoa:

• www.luontoon.fi/neitvuori-luonteri
• www.hiidenmaanretket.com