Liiskasin ikkunalta kärpäsen ja sitten vasta huomasin, että sen raajaan oli takertuneena kirjaskorpioni. Käyttikö se kärpästä kyytihevosenaan?

 

Hauska havainto, ja aivan oikea päätelmä. Ilmiötä ei useinkaan pääse todistamaan, onhan jo kirjaskorpionin näkeminen melko harvinaista. Tämä eläin kuuluu valeskorpioneihin ja siis hämähäkkieläimiin.

Se ei käyttäne saksiaan niinkään matkustamiseen kuin pölytäiden ja muiden pienten jäytiäisten pyydystämiseen. Nämä taas syövät kirjastoissa, kodeissa ja muun muassa jauholaareissa sienirihmastoja. Kirjaskorpioni on siis epäsuorasti merkki ihmiselle liiallisesta kosteudesta.

Matkustamista muiden eläinten mukana nimitetään foresiaksi. Ilmiö on erityisen tuttu suurilta kovakuoriaisilta ja kimalaisilta, joiden pinnalla saattaa vipeltää koko joukko pieniä punkkeja. Isäntäeläin ei muutoin ihmeemmin kiinnosta punkkeja, mutta sen mukana ne pääsevät sopivalle ravintoalustalle: kimalaisen pesään, turkkilon raatoon tai sittiäisen lantaan (tai sieneen).

Olen löytänyt punkkeja myös ritariyökkösten imukärsästä. Niitä kiinnostaa epäilemättä mahlavuoto tai mätä hedelmä, jota yökkönen käy imemässä.

Kirjaskorpionin matkustelu lienee yleisluontoisempaa: kun ei ole luotu siivekkääksi, täytyy turvautua toisten siipiin. Yllättävistä paikoista, kuten seinältä tai ruokapöydästä, löytyvät kirjaskorpionit ovat ehkä monestikin saapuneet ilmateitse.

Kuten kuva kertoo, kirjaskorpionin sakset ovat symmetriset toisin kuin Luontoillassa taannoin arveltiin. Siinä olivat ehkä viittojaravun sakset mielessä.

kirjaskorpioni

Hyvän mielen joululahja!

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä.