Kuuluisa Koli on luokiteltu metsäpuistoksi, mutta se tarjoaa myös järvikauneutta. Korkea vaara Ukko-Koli kohoaa 253 metrin korkeuteen järvenpinnasta, ja sen laelta avautuvatkin huimat näkymät Pieliselle, jonka rantaan puisto rajautuu.
Kuva: Atte Karttunen
Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja.
Kuuluisa Koli on luokiteltu metsäpuistoksi, mutta se tarjoaa myös järvikauneutta. Korkea vaara Ukko-Koli kohoaa 253 metrin korkeuteen järvenpinnasta, ja sen laelta avautuvatkin huimat näkymät Pieliselle, jonka rantaan puisto rajautuu.
Koli-vaaran monet huiput ovat avokallioita, joten niistä on avara näkö- ala. Puiston pääportti on Ukko-Kolilla, jonka läheisyydessä on Luontokeskus Ukko ja Sokos Hotel Koli. Pieliseltä katsottuna vaaramaisema näyttää aivan toiselta. Pielisen aalloille voi mennä soutaen tai meloen. Kansallispuistoon kuuluu joitakin saaria, joissa on myös tulentekopaikkoja. www.luontoon.fi/koli
Vähäluminen talvi luo mainiot puitteet polkujuoksulenkille Repoveden kansallispuistossa. Alueen korkeuserot ja vaihtelevat polut varmistavat, että kaiken tasoiset juoksijat löytävät mieleisensä. Repovedellä riittää mäkiä kivuttaviksi, mutta hengitystä voi tasata sykähdyttävän jylhissä maisemissa. Talviaikaan kansallispuistossa saa taivaltaa rauhassa, ja reittejä ja näkemistä riittää moneksi päiväksi.
Retkeily pienten lasten kanssa on antoisaa, mutta talvella myös haastavaa, muistaa kokemuksestaan Hanne Valtari. Nyt hän lähti konkariretkeilijä Susanna Ylisen kanssa metsään selvittääkseen onnistuneen perhetalviretken salaisuudet.
