Syksyn luonnonsuojelullinen kuuma peruna on ollut ilves. Ainoan kissapetomme kaatoon annettujen poikkeuslupien ympärillä on käyty kovin erikoista keskustelua.

Keskustelusta on välittynyt kuva, jonka mukaan ilveskanta itsessään tarvitsee jonkin tahon sosiaalisen hyväksynnän. Tämä on ehkä jollekulle luonnollinen, mutta itselleni vastenmielinen ajatus.

Luonnon ravintoverkkojen olennaisten osasten olemassaolo ei tarvitse virkailijan hyväksyvää leimaa ollakseen. Sen sijaan luontoon vaikuttavien ihmistoimien tulee olla yleisesti hyväksyttäviä.

Ilves saa olla ilves, vaikka sitä ei joku hyväksyisi, mutta yhteiskunnalliset päätökset tarvitsevat laajan mandaatin. Luontoa ei pitäisi sorkkia vain koska voi, vaan vain kun on pakko.

Nyt arvon lukija voi huomauttaa, että ilveksen suojelukin on poliittinen päätös. Näin asia teknisesti toki on, mutta eläinten tappamatta jättäminen pitäisi olla normi, perustila, johon kajoaminen on se vahvat perusteet vaativa poikkeus.

Ajatus, että kaikkea elävää tulee saada ampua, jos sitä ei ole erikseen kielletty, on arvoilleni vieras.

Metsästäjäliitto kehuu metsästyksen nauttivan maassamme korkeaa yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Näin voi hyvinkin olla, mutta harrastuksen tulevaisuuden kannalta näin täytyy olla myös jatkossa.Yhteiskunnan ei täydy mukautua metsästäjien arvoihin. On metsästäjien itsensä vastuulla, että heidän tapansa ja toimintansa nauttivat myös yleistä luottamusta.

Yhteiskunnan ei täydy mukautua metsästäjien arvoihin.

Moukkamaiset tappokilpailut, salametsästys, metsästyskoirien kaltoinkohtelu, uhanalaislistattujen la­jien metsästys tai metsästäjien itse luoma turvallisuusuhka luonnossa liikkujille nakertavat oi­­keutetusti metsästyksen hyväksyttävyyttä.

Kaiken tämän päälle hatariin perusteluihin verhottu into päästä jahtaamaan ilveksiä vetää ainakin omaa mielipidettäni samaan suuntaan.

Jos ilves ei kerran uhkaa ihmisten terveyttä, sen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat olemattomia eikä sen jahtiin kierry merkittäviä kulttuurillisia tai ravitsemuksellisia piirteitä, ei sen metsästykselle jää kestäviä syitä.

Päinvastoin, ilves on olennainen ja ihmiselle hyödyllinen osa suomalaista luontoa.

Metsästäjät voivat tuoda suurta lisäarvoa yhteiskunnalle ja toimia isona apuna luonnonsuojelussa ja luonnontutkimuksessa. Silti metsästäjien julkisuuskuva on tällä hetkellä heikko. Ja siihen he ovat itse syypäitä.