Kesän hiipuminen kohti syksyä tietää sadonkorjuun alkua. Juurekset pullistuvat maan uumenissa meheviksi. Pian ne siirretään kellariin tai viileäkomeroon odottamaan käyttöä. Viinimarjat kypsyvät niin tarhurin kuin rastaidenkin iloksi, ja kohta mehumaijoista kumpuaa ihana lämpimän mehun tuoksu.

Ennen sadonkorjuuta ja sadon jalostamista on syytä siivota kellari tai viileäkomero perusteellisesti. Edellisen vuoden sato on tietysti nautittu viimeiseen pottuun ja mehupulloon saakka, joten tyhjänä ammottavat säilytystilat onkin helppo puhdistaa.Pintojen pesun lisäksi on hyvä varmistaa, että hyllyrakennelmat ovat kunnossa ja korjata niitä tarpeen mukaan. Myös pakastin on syytä sulattaa ja tehdä tilaa tämän kauden mansikoille, mustikoille ja puolukoille.

Omenapuiden oksat alkavat notkua, kun hedelmät kypsyvät. Omenalajikkeet jaetaan kesä-, syys- ja talviomenoihin. Kesäomenat kypsyvät jo elokuun puolivälissä ja ne säilyvät poimittuina kahdesta kolmeen viikkoa. Syysomenat kerätään syyskuussa tai lokakuun alussa ja ne säilyvät neljästä kahdeksaan viikkoa. Talvilajikkeita voi poimia vielä lokakuussakin yöpakkasten jälkeen. Ne jatkavat kypsymistään varastossakin ja säilyvät monta kuukautta syömäkelpoisina.

Puutarhan sadonkorjuun päätyttyä voi saalistusta jatkaa metsässä. Metsien ja soiden punaposket puolukat ja karpalot kypsyvät myöhemmin syksyllä, karpaloa voi kerätä vielä pakkasillakin. Marjasta tulee vain makeampi pienen pakkasen puraisun jäljiltä. Sienisatoakin voi kerätä niin pitkään kuin maa on paljas. Suppilovahvero on oikea syksyn äänitorvi, josta saatuja joulukuisiakin satoja on ihmetelty monena leutona alkutalvena.

Vaikka makujen säilöminen talven varalle on hauskaa ja antoisaa puuhaa, ei pidä unohtaa, että tuoreina monet maut ovat parhaimmillaan. Juuri nyt on paras hetki nauttia kotimaisesta, lähellä kasvaneesta sadosta.

Artikkeli on julkaistu Suomen Luonnossa 6/2013.

Sadonkorjuusyksy