Löysin puolukkaretkellä kaksi suurta korvasientä. Kuinka harvinaista on korvasienten kasvaminen tähän aikaan vuodesta?

Tämä on luontoiltojen harvoja todellisia vakiokysymyksiä, joka toistuu joka syksy useita kertoja. Sienioppaita kunnolla tutkimalla vastaus kyllä löytyisi, mutta ilmeisesti varsin suuri osa ihmisistä saa sienitietoutensa toisilta ihmisiltä ja itse luonnossa liikkumalla. Hyvä niinkin, vaikka kirjojen käyttö kyllä syventäisi tietämystä.

Korvasieni on kevätsieni, jonka kasvukausi myöhäisinä keväinä yltää Lapissa heinäkuun puolelle. Syksyllä korvasieniä ei ole löydetty. Vasta joulu-tammikuussa korvasienen rihmastoon alkaa muodostua itiöemien aiheita, mutta tuolloinkin ne ovat pintamaan sisässä ja vain nuppineulanpään kokoisia.

Sen sijaan syksyllä kasvaa kolmekin korvasientä jonkin verran muistuttavaa sientä.

Kasvupaikoiltaan ja väreiltään korvasienen kaltaisia ovat piispanhiippa ja pohjanpiispanhiippa. Ne ovat kuitenkin vähemmän poimuisia kuin korvasieni, ja lakki on tavallisesti selvästi kaksi- tai kolmihuippuinen. Suuret loppusyksyn itiöemät saattavat kuitenkin olla hyvinkin poimuisia eikä monihuippuisuuskaan ole silloin silmiinpistävää.

Piispanhiippa on myrkytön, mutta pohjanpiispanhiippa sisältää saman tapaisia myrkkyjä kuin korvasienikin, ja siksi piispanhiipat on käsiteltävä korvasienen tapaan ruoaksi valmistettaessa.

Mustamörskyn muoto voi olla hyvin korvasienimäinen, mutta väri on mustahko tai tumman tuhkanharmaa. Jalka on myös harmaa ja syväkuoppainen ja siinä kiemurteleva harjanteiden verkosto synnyttää sälöisen vaikutelman. Sen voi löytää jopa pihanurmikolta, mutta myös metsästä heinäisiltä, laidunnetuilta tai kalkkipitoisilta paikoilta. Mustamörsky on myrkytön ja hyvä ruokasieni.