Voiko kotimaisia villipensaita ja puita tuuhentaa leikkaamalla?

Puulajit sietävät leikkaamista eri tavoin. Vaikka koivuja näkee usein silvotun, ne eivät pidä leikkaamisesta: jälkisilmuja kehittyy vähän, eikä leikattu koivu tuuhetu vaan yrittää kasvattaa uuden latvan. Todennäköisesti se saa myös lahovian. Pihlaja käyttäytynee samoin. Paatsama on niin harvaoksainen, ja silmut ovat aivan oksien kärjissä, että se ei todennäköisesti tuuhetu edes leikkaamalla.

Sen sijaan jalot lehtipuut kuten jalavat, saarni, lehmus ja tammi muodostavat jälkisilmuja ja tuuhettuvat voimakkaankin leikkauksen jäljiltä; joukkoon voisi liittää myös tervalepän. Nuorena vaahterakin toipuu kohtuullisesti leikkauksen jäljiltä.
Kotimaiset pajut, jotka tarjoavat erilaisia sävyjä tummanvihreästä hopeaan ja kiiltävästä villakarvaan, ovat monikäyttöisiä ja hyvin leikkausta sietäviä pensaita. Niiden käytön koristeina totisesti soisi lisääntyvän.

Taikinamarja, lehtokuusama, villit ruusut, suomyrtti ja koiranheisi ovat kauniita sekä yksittäispensaina että aidanteina. Varovaisella leikkauksella niiden kasvua voi ohjata.

Havupuista vain kuusta on perinteisesti leikattu, eniten aidaksi. Ainoastaan tuorein vuosikasvain sietää leikkauksen. Jos leikkaa vanhoja oksia, ne eivät enää haaro ja tuuhetu. Katajaa kasvatetaan yleensä vapaamuotoisena, mutta kun se toipuu hirvituhoistakin, se todennäköisesti kestäisi myös kohtuullista leikkausta.

Leikkauksiin ei kuitenkaan pidä ryhtyä suinpäin. Leikkaus avaa hetkeksi lahottajille portin ohi kasvin puolustuksen. Usein omaan tunnusomaiseen muotoonsa kasvanut kasvi on kauniimpi kuin leikelty. Ulkonäköön vaikuttavat myös kasvuolot: ravinteisessa maassa ja valoisalla paikalla pensaista tulee tuuheita, mutta varjossa ei leikkauskaan auta!

kotimaisetpensaatpuut

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!