Esteri on suunnannut viime syksyn tavoin talvehtimaan Afrikkaan. Lokakuun lopulla se eteni ensin Kroatiaan Jelas Poljen luonnonsuojelualueelle ja muutaman päivän päästä Adrianmeren ja Italian yli. Illalla 28. lokakuuta se saapui Napolin kohdalle, muttei lähtenytkään vielä ylittämään Välimerta. Kurki kiersi Vesuviuksen tulivuoren ja palasi takaisin rannalle kaupungin pohjoispuolella.

Puoliltapäivin 29. lokakuuta Esteri lähti Välimeren yli. Se taittoi 13,5 tunnissa 734 kilometriä, joten sen keskinopeus meren ylityksellä oli lähes 60 kilometriä tunnissa.

”Reitistä näkyy, että tuuli on painanut sen Algerian puolelle asti”, sanoo biologi Petri Suorsa.

Yöllä Esteri pysähtyi Annaban rannikkokaupungin länsipuolelle, mutta lähti heti seuraavana päivänä korjaamaan kurssia itään. Vuorokauden kuluessa se saapui Tunisin lähelle suolajärvelle.

Marraskuun ensimmäisinä päivinä kurki mateli hiljalleen etelään, kunnes 4.11. se lähti määrätietoisesti eteenpäin pitkin Tunisian rannikkoa. Toistaiseksi viimeinen paikannus tuli läheltä Libyan rajaa.

”Arvasin jo silloin, että tämä on Esterin viimeinen paikannus.”

Viime syksynä Esteri hävisi kartalta juuri samoilla seuduilla, kun sen paikannin ei enää saanut yhteyttä mobiiliverkkoon. Keväällä kurki palasi kartalle, ja paikantimeen talven aikana tallentunut reitti saatiin näkyviin.

”Todennäköisintä on, että se on jatkanut viime vuoden tapaan 500 kilometriä Saharan keskelle keitailla oleville keinokastelluille pelloille”, Suorsa arvioi.

Hänen mukaansa kurki saattaa pysyä katveessa jopa neljästä viiteen kuukautta. Sillä välin on aikaa jännittää, miten Esteri ja muut kurjet otetaan vastaan aavikon keskellä.

”Sinne tulee satoja tai tuhansia kurkia pelloille, joita kastellaan kovalla vaivalla.”

Keskeisillä talvehtimisalueillaan kurjet aiheuttavat maanviljelijoille harmia, ja esimerkiksi Espanjassa viljelijöille maksetaan korvauksia kurkien aiheuttamista tuhoista. Viime vuonna Esteri perheineen talvehti hyvin syrjäisillä pelloilla kaukana asutuksesta, ja Suorsa toivoo kurjen valitsevan nyt samoin.

Muutto etenee myös Euroopassa

Harmaa viivytteli pitkään Oder-joella Saksan ja Puolan rajalla. Vasta marraskuun toisena päivänä se lähti jatkamaan matkaansa ja lensikin kahdessa vuorokaudessa 1072 kilometriä Saksan yli Ranskan keskivaiheille. Marraskuun 4. päivänä se pysähtyi Loire-joen varrelle Decizen kaupungin lähelle.

Kurki on viettänyt yöt matalikoilla ja käyttänyt päivät ruokaillen läheisillä pelloilla.

”Se on ollut siinä pari viikkoa aloillaan. Todennäköisesti se jatkaa siitä vielä Espanjaan, jahka tulee paremmat olosuhteet, ja se on tankannut tarpeeksi”, Suorsa sanoo.

Myös Kulta on edennyt Ranskaan ja on nyt vain viiden kilometrin päässä paikasta, josta Suomen Luonto sen keväällä löysi.

Lue juttu kohtaamisesta!

Kurkiseuranta MATKALLA: Kultajahdissa Etelä-Ranskassa

”Se on nyt mahdollisesti talvialueellaan.”

Kurjen matka Italian yli oli kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Se lensi 22. lokakuuta Venetsian yli länteen, pysähtyi levähtämään Piacenzan kaupungin kohdalla ja jatkoi yhä länteen Alessandrian pohjoispuolelle Po-joen varteen.

Sen jälkeen karttaan piirtyy siksakkia.

”Näytti jo, että Kulta lähtee Alppien yli, mutta aina kun se tuli siihen reunalle, se pysähtyi ja palasi takaisin. Ainakin kolme kertaa Kulta kävi siinä”, Suorsa kertoo.

Vasta marraskuun 11. päivänä Kulta lähti ylittämään Alppeja. Se lensi vuorokaudessa Camarguen kansallispuistoon ja laskeutui seuraavana yönä Rhône-joen suiston kosteikkoalueelle. Siitä kurki eteni vielä hieman luoteeseen tuttuihin peltomaisemiin.

Lauri kiersi viime talvena valtaisan silmukan Tunisiasta Etiopiaan ja Israeliin, mutta viimeisten viikkojen aikana se on edennyt vain 300 kilometriä ja pysytellyt sitten aloillaan Budapestin eteläpuolella Zab- ja Büdös-suolajärvillä. Unkarinkielinen sana büdös tarkoittaa haisevaa.

Pysähdyspaikka on Kurkiseurannalle uusi, eikä Suorsan tiedossa ole, että paikalla olisi aiemmin pysähtynyt satelliittikurkia.

Hän odottaa mielenkiinnolla, päättääkö Lauri vielä lähteä pitkälle muuttomatkalle. Viime vuonnakin lähtö Euroopasta tapahtui vasta joulukuussa.

On hyvin mahdollista, että Lauri päättää jäädä Balkanille. Talvien leudontuessa kurkien keskimääräiset muuttomatkat ovat lyhenneet, ja esimerkiksi virolaisen satelliittikurjen Ahjan poikaset eivät ole palanneet Etiopiaan enää ensimmäisen talven jälkeen, kun ne ovat itsenäistyneet emoistaan.

”Siinä mielessä Esterikin on kiinnostava, että ei senkään olisi tarvinnut lähteä tuonne asti, vaan se olisi voinut jäädä Puolaan tai Balkanille.”

Hännänhuippuna Haisku on piirtänyt Puolan kartalle pienen saparon. Vajaan 300 kilometrin silmukka on kuljettanut kurjen hieman aiempaa idemmäs, ja se viettää nyt yönsä Jeziorsko-järvellä.

Suorsa kertoo, että muitakin satelliittipaikantimilla varustettuja kurkia viivyttelee yhä Puolassa.

”Jos Puolaan tulee kylmä talvi, niin se kerkiää tarvittaessa lähteä pidemmällekin.”