Kurkiseuranta: Lauri saapui Suomeen
Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon, Anna Tuominen & Mikko Korhonen / Vastavalo
Mikä kurkiseuranta?
Suomen Luonto alkoi syksyllä 2020 seurata nuorten kurkien matkaa niiden ensimmäisellä syysmuutolla. Ne kantavat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä gps-paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voidaan seurata yksityiskohtaisesti.
Kurkien joukko on vaihtunut vuosien varrella, ja alkuperäisestä nelikosta mukana on vain Harmaa. Harmaan rinnalla seuraamme kesällä 2023 kuoriutuneiden Haiskun, Kullan ja Laurin menoa.
Gps-kurjet ovat osa israelilaisen ekologin Idan Talmonin professori Ran Nathanin tutkimusryhmässä tekemää väitöskirjatutkimusta. Niiden seikkailuja päivityksissä kommentoi biologi Petri Suorsa, joka on yksi tutkijoiden yhteistyökumppaneista Suomessa.
Lauri ennätti Suomeen maanantaina 20. huhtikuuta, hieman aikaisemmin kuin viime vuonna. Se lähti liikkeelle Minskin itäpuolelta 15. päivänä ja lensi vain 180 kilometriä soistuneelle Jelnia-järvelle lähelle Latvian rajaa.
”Kelit olivat koko ajan vastatuulta. On valiteltu, että Suomeen on tullut vasta vähän muuttolintuja, varsinkin rastaita”, kertoo biologi Petri Suorsa.
Lauri jatkoi muuttoaan 18. huhtikuuta jo kuuden aikaan aamulla. Tämä on melko poikkeuksellista, sillä tuolloin aurinko ei vielä lämmitä maata, eikä ilmaan muodostu kohoavia virtauksia eli termiikkejä, joita kurjet hyödyntävät muuttolennossa. Illalla kuuden jälkeen Lauri laskeutui lähes 400 kilometriä pohjoisemmas Viroon, Soomaan kansallispuistoon.
”Yllättäen gsm-yhteys ei pelannut Soomaassa. Vuorokausi meni niin, ettei läpi tullut mitään tietoa. Mietin, menikö Lauri Venäjälle, mutta niin vain Virosta löytyi tuollainen katvealue”, Suorsa sanoo.
Huhtikuun 20. päivänä Lauri starttasi jälleen aamukuudelta. Iltapäivällä puoli kahdelta se liisi Suomenlahden ylle ja kaksi tuntia myöhemmin saavutti Suomen rannikon Loviisan ja Pyhtään rajalla. Kuudelta alkuillasta se saapui Virolahden Kurkelaan pelloille, joissa se viihtyi monet kerrat myös viime kesänä.
Tavallisena keväänä Laurin saapumisaika olisi ollut kurjelle aivan sopiva, sillä maassa voi olla vielä lumen rippeitäkin. Tänä vuonna kevät tuli kuitenkin poikkeuksellisen aikaisin, mikä nurinkurisesti alkaa jo olla sääntö.
”Tänä keväänä Lauri oli reviirien valtaamisen kannalta auttamatta myöhässä. Reviiri pitää vallata joka kevät uudelleen, joten siellä pitäisi olla ajoissa. Kun Lauri nyt lähtee oikeasti etsimään omaa reviiriä, niin ensi vuonna sillä todennäköisesti olisi paineita tulla selvästi aikaisemmin”, Suorsa kertoo.
Kurkiseuranta: Muutto harppasi eteenpäin – kolme seurantakurkea Suomessa!
Saapumisensa jälkeen Lauri on kierrellyt Virolahden länsi- ja itäpuolella sekä Venäjän puolellakin. Suorsa arvioi, että sen valitsema yöpaikka Virolahden länsirannalla saattaisi olla jopa hyvä reviirin paikka. Erikoista on, että se on alle kolmen kilometrin päässä kurjen todennäköiseltä synnyinreviiriltä Vilkkilänturasta.
”Näistä nuorukaisista tämä on kaikkein kotirakkain. Sitä voi selittää, että Lauri on koiraskurki. Niillä nataalidispersaali on lyhyempi”, Suorsa sanoo.
Nataalidispersaalilla tarkoitetaan sitä etäisyyttä, jonka yksilö siirtyy sen syntymäreviiriltä omalle pesimäreviirilleen.
Muilla Laurin ikätovereilla tuo etäisyys on selvästi pidempi. Haisku kävi lyhyesti piipahtamassa kotiseudullaan Liperissä ja jatkoi kaarrellen sadan kilometrin päähän Kuopion Kallavedelle. Kulta taas ei ole lainkaan käynyt kotiseudullaan Pohjois-Karjalassa, vaan on kaarrellut viimeisimmän Kurkiseurannan päivityksen jälkeen Pohjanlahden rannalla ja Vaasan seudulla. Nyt se on pysähtynyt Virroille täsmälleen samalle kosteikolle kuin viime kesänä.
”Veikkaan, että siellä on useita kurkipareja, mutta se ilmeisesti yrittää tunkea jonnekin sinne väliin”, Suorsa arvioi.
Tänä kesänä nuoret linnut täyttävät kolme vuotta ja alkavat luultavasti toden teolla etsiä pesimäreviiriä. Aikaisimmat tiedossa olevat kurjen pesimähavainnot ovat juuri tämän ikäisistä linnuista, mutta valtaosa ei vielä yritä pesiä.
Nelikon vanhimpana Harmaa on viihtynyt tiiviisti reviirillään. Pesimäsuunnitelmat eivät kuitenkaan ole vielä aivan selvät, vaan kurki sahaa toissavuotisen ja viimevuotisen pesäpaikkansa välillä.
”Se ei osaa nyt päättää. Saman päivän sisälläkin se käy molemmilla paikoilla kuhnaamassa. Mahdollisesti ne rakentavat sinne pesäalustoja ja sitten päättävät, kummalle mennään”, Suorsa sanoo.
Pesäpaikat sijaitsevat vierekkäisissä saarissa noin kilometrin päässä toisistaan. Ensimmäinen paikka toissa kesänä oli kapea ja pieni suo, ja tuolloin pesintäyritys päättyi lyhyeen. Viime kesänä pariskunta rakensi pesänsä rantaluhdan ruovikkoon. Tuolloin haudonta luultavasti onnistui, mutta poikanen ei ehkä kuoriutunut tai sen elämä jäi lyhyeksi.
Suorsa uskoo, että kahdesta vaihtoehdosta rantaluhta voisi olla turvallisempi. Pieni suo ei ole tarpeeksi upottava, jotta pesä olisi suojassa vaikkapa ketulta. Jää nähtäväksi, päätyykö pariskunta samaan johtopäätökseen.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.