Koko maassa aina Lapin järviä myöten pesivällä harmaalokilla pyyhkii hyvin. Kaatopaikoilla viihtyvän lajin kanta runsastui roimasti 1970–1990-luvuilla, ja sen arvioidaan olevan noin 30 000 paria. Harmaalokki pesii yhdyskunnissa tai yksittäispareina. Sekin on kaupungistunut kuten kalalokkikin, joten pesän saattaa löytää vaikka kerrostalon katolta.

Harmaalokki (Larus argentatus)
Koko: Pituus 55–60 senttiä, siipien kärkiväli 120–150 senttiä, paino 600–1700 grammaa.
Pesä: Avoimesti luodolla, suurella kivellä tai suolla mättäällä.
Pesiminen: Munii huhtikuun lopulta alkaen kolme munaa.
Levinneisyys: Merialueilla ja suurilla järvillä Lappiin saakka.
Talvehtiminen: Itämeren rannikolla, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Leutoina talvina osa talvehtii Suomessa.
Ravinto: Kaikkiruokainen.
Ääni: Komeasti kaklattava.
Tuntomerkit: Keltainen silmä, keltainen nokka, jonka kärjen alareunassa punainen täplä, punertavat jalat, mustat siivenkärjet.

 

harmaalokkilinnun äänilokkikoululuonnonääni

Tunne luontosi

Tilaamalla Suomen Luonnon pysyt ajan tasalla luonnon tapahtumista ja tuet suomalaisen luonnon suojelua.
Digiarkistossa näköislehtinä lähes koko lehden 81-vuotias historia.