Kuvat ovat viime maaliskuulta 2024 Jäämereltä, Barentsin mereltä, Båtsfjordin vuonolta. Vuono aukeaa koilliseen Varangin niemimaan pohjoisosasta, itäisimmässä Pohjois-Norjassa, seuraavana on Karhusaari ja sitten Huippuvuoret. Varangilla olen retkeillyt monen monituiset kerrat vuodesta 1971 alkaen.

Piilokojussa hiljaa istuminen on yksi hyvä tapa rauhoittua luonnon helmaan.

Lokit eivät välttämättä ole aina erityisen suuressa suosiossa, mutta ne ovat siitä huolimatta komeita, näyttäviä, ilmeikkäitä lintuja. Niiden voimakkaat äänet kuuluvat järville sekä meren rannoille ja saaristoon.

Harva mieltää harmaalokin muuttolinnuksi, mutta sellainen se on. Lajin syysmuutto on vähittäinen ja siksi huomaamaton. Ensimmäiset linnut lähtevät jo elokuussa ja viimeiset vasta alkutalvesta merenlahtien jäätyessä. Kuuntele myös ääninäyte.

Nimensä mukaisesti harmaanoloinen harmaalokki muistuttaa puvultaan kalalokkia, mutta on tätä selkeästi isompi, toiseksi suurin lokkimme heti merilokin jälkeen. Harmaalokki on myös kalalokkia rotevampi niin yleisolemukseltaan kuin nokaltaankin.

Oli mielenkiintoista seurata, miten korpit välillä peesasivat lokkeja ja matkivat niiden kävelytyyliä, soidineleitä ja ääniä.

Pitäjänlehdet uutisoivat joka kevät maaliskuisista kurkiauroista, mutta oikeasti noin varhain kuuluvasti kailottavina auroina ja jonoina saapuvat harmaalokit.