Linturetkellä: Merilokki, harmaalokki ja pikkukajava
Lokit eivät välttämättä ole aina erityisen suuressa suosiossa, mutta ne ovat siitä huolimatta komeita, näyttäviä, ilmeikkäitä lintuja. Niiden voimakkaat äänet kuuluvat järville sekä meren rannoille ja saaristoon.
Merilokissa on komeasti mustaa ja valkoista, mutta siihen ei kannata suhtautua aivan mustavalkoisesti. Kuvat: Samuli Haapasalo, kaikki kuvat elokuun viimeiseltä viikolta 2018 Varanginvuonolta.
Teksti: Samuli Haapasalo / Linturetkellä
Varanginvuonon rannat olivat alkusyksystä täynnä harmaalokkeja ja merilokkeja, toki enemmistö harmaalokkeja. Monasti lokit istuivat monisatapäisin parvin myös tundran nummilla, yleensä kuitenkin rannan tuntumassa.
Pikkukajavia lenteli vuonolla pieninä parvina, mutta lintuvuoret ne olivat jo jättäneet tältä vuodelta. Nyt nekin ovat jo suurilla Atlantin selillä lännenpänä.
Tiiroja oli vielä tuohon aikaan jonkin verran. Joskus lapintiirat kerääntyvät yllättävänkin runsaina, jopa yli tuhannen määrin esimerkiksi Vardön saarille ennen syysmuuttoaan. Ja missä tiirat ja lokit, siellä myös kihuja. Nyt tiirat ovat kaukomatkoilla; niistä voi lukea vaikkapa Suomen Luonnon viimeisestä numerosta.
Lokit eivät välttämättä ole aina erityisen suuressa suosiossa! Mutta! Ennen kuin kauhistelemme niitä, haluan väittää: lokit ovat komeita, näyttäviä, ilmeikkäitä. Niiden voimakkaat äänet kuuluvat järville sekä meren rannoille ja saaristoon. Lokit ovat myös hyvin taitavia lentäjiä. Lokit kuuluvat romaanien ja novellien luontokuvauksiin; satamatunnelma ilman lokkeja ei ole aito. Kannattaa havainnoida lokkejakin!
Tässä vain muutama tunnelmakuva Varanginvuonolta elokuun lopulta. Talvellakin vuonon aina sulissa satamissa on lokkeja ja silloin joukkoon liittyvät mm. vielä pohjoisemmat grönlanninlokki ja isolokki, joiden aikuiset ovat kokonaan valkoisia.
Lokkiparvet antavat ilmettä karuun rantamaisemaan.
Harmaalokit ja merilokit, nuoret ja vanhat, odottavat kalastajia saapuvaksi satamaan. Huuto ja melske on melkoinen, kun kalastaja heittää perkeitä lokkien kiisteltäväksi.
Kaksi merilokkia istuu kalajällin huipulla Nessebyn kirkon niemessä.
Vaihtopukuisia pikkukajavia vuonon rannalla. Kajavan jalat ovat kaikissa puvuissa mustat.
Tämä pikkukajava lensi jo melko lailla talvipukuisena.
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja.
Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Haapsalussa voi hienolla tavalla yhdistää linnut, meren, vanhan kaupungin miljöön ja kulttuurin. Myös kaupungin ulkopuolella sijaitsevat upeat luontokohteet ovat tutustumisen arvoisia.
Pohjois-Norjan Varanginvuono houkutti aiemmin suomalaissiirtolaisia. Nykyisin matkaamme alueelle mielessämme merilohi, kuningasrapu, hieno linnusto sekä jylhät maisemat.
Metsätiaisilla on hyvin tärkeä tämän ajan tehtävä. Ne toimivat indikaattoreina metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisessä, mittareina metsien tilasta ja biodiversiteetistä.