Kymmeniä tuhansia mustarastaita jää talveksi Etelä-Suomen kaupunkeihin ja taajamiin ruokintapaikkojen turviin. Siellä haikeita huilusooloja kuulee jo helmikuun lauhoina, kevättä enteilevinä iltoina, mutta pellonreunojen, rantojen ja puronvarsien vehmaisiin metsiin mustarastaita saapuu Länsi-Euroopan talvialueilta vasta maaliskuun puolivälin jälkeen. Mustarastas on sopeutunut pesimään koko Euroopassa kaupunkien puistoissa ja pihoilla; maaseutuun verrattuna siellä on lämpimämpää sekä vähemmän loisia ja petoja. Suomessa kaupunkirastaat kuuluvat harvoihin kolmeen kertaan pesiviin lintuihimme.

Lisää aiheesta

Arkiston aarteita: Mustarastas on kevään keltanokka

Mustarastaan erottaa kottaraisesta pilkuttoman höyhenpuvun ja pitemmän pyrstön perusteella. Kottarainen kävelee vuoroaskelin, mutta mustarastas hyppii tasajalkaa terhakkaasti ja pyrstöään nykien. Pakoon rastas puikahtaa hätäisesti hihkaisten. Koiraalla on aluksi musta, toiselta ikävuodelta alkaen keltainen nokka. Naaras on tummanruskea.

Teksti: Pertti Koskimies

Mustarastaiden lauluinto on huhtikuussa taas huipussaan, kun ilmat ovat lämmenneet. Huiluttelu on voimakkainta aamu- ja iltahämärissä. Jos laulumestari viihtyy lähellä asuntoa, siihen herää helposti. Olen mielessäni välillä toivonut, että voisiko viereisen talon katolla taituroiva solisti hieman myöhentää konserttinsa alkua. Yleensä se aloittaa klo 3:45.

Mustarastas on saanut myös hyvät arvostelut: Musiikkikriitikot Hannu-Ilari Lampila ja Wilhelm Kvist nostivat mustarastaan voittajaksi Suomen Luonnon linnunlaulukilpailussa (SL 4/2011). Lue juttu täällä >>

Mustarastas on myös sinnikkäimpiä laulajiamme. Se tekee kolme, ehkä jopa neljä poikuetta vuodessa, ja lauluinto nousee aina uuden pesintävaiheen alussa. Mustarastaan laulua voi kuulla jopa heinäkuun lopulla, kun muut linnunäänet ovat lähinnä varoitus- ja yhteysääniä sekä poikasten kerjuuääniä.

Teksti: Jorma Laurila

Mustarastas
Turdus merula
Koltrast
Blackbird
Musträstas