Piekanat jäävät joskus viettämään aikaa etelän hyville myyräpelloille muuttomatkansa varrella. Ensi vuonna piekananuorisoa voi jälleen liikkua Etelä-Suomessa sankemmin joukoin.

Tämä komea tuntureiden lintu on erittäin uhanalainen, sen kanta on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Lapin myyräkantojen syklittäinen vaihtelu oli kadoksissa 1990- ja 2000-luvuilla. Piekanat kärsivät syklin häviämisestä. Vaikka sykli palasi vuonna 2007, piekanojen alamäki jatkuu.

Lajin poikastuotto vaihtelee vuosittain sen mukaan, kuinka paljon ruokaa on tarjolla. Tänä vuonna Suomen tunturialueilla on ollut huonosti myyriä, ja piekanat ovat saaneet vähän jälkeläisiä. Lihavina vuosina poikasia syntyy enemmän, ja nuoria yksilöitä voi nähdä runsaammin myös etelässä niiden jäädessä syysmuuttomatkansa varrella peltoaukeille saalistelemaan. Jos paikka on hyvä ja syötävää riittää, saattavat linnut pysyä alueella pitkälle syksyyn tai jopa koko talven. Lassi Kujala tarkkaili Kymenlaaksolaisella pelloilla viipyviä piekanoja syksyllä 2016. Kujalan upeat kuvat ja tarinan löydät Suomen Luonnon numerosta 8/2017.

Lapin myyräkantojen odotetaan lähtevän ensi vuonna jälleen nousuun, joten piekanoillekin on tiedossa paremmat ajat. ”Ensi syksynä on odotettavissa enemmän nuoria piekanoja myös Etelä-Suomeen”, ennakoi intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta toiveikkaana.

Nuoren piekanan tunnistaa parhaiten alhaalta päin katsottuna vaaleista pyrstön ja siipien takareunoista. Vanhalla piekanalla ne ovat tummat. Piekanan ja samoilla pelloilla viihtyvän hiirihaukan erottaa pyrstön tyven värityksen perusteella. Piekanan pyrstön tyvi on valkea sekä ylä- että alapuolelta.

Ensi syksyä ja sen tuomia piekanoja odotellessa voi tutustua ääninäytteeseen:

 

Noin puolen minuutin mittaisessa äänitteessä huutelee eniten naaras, lopussa kuuluu myös kimeämpi koiras ja pesäpoikasen piipitys. Äänittäjä: Jan-Erik Bruun

Kuva: Lassi Kujala

myyrätpiekanapiekanan äänisyysmuutto