Sarvipöllö (Asio otus) pesii peltojen tuntumassa Etelä- ja Keski-Suomessa, siellä täällä Kainuusta Perämeren perukkaan. Laji saalistaa pelloilla, rantaluhdilla ja muilla avomailla. Pesä on vanhassa varislinnun tai oravan pesässä pellonreunametsikössä.

Sarvipöllö muistuttaa huuhkajaa, mutta on alle 40-senttinen. Selkäpuoli on mustaviiruisen ruskeanharmaa, mahapuoli kellertävä. Sarvipöllöllä on huuhkajamaiset korvatupsut, jotka ovat kuitenkin usein päälakea vasten.

Sarvipöllön soidinääni hyvin matala ”huu, huu…”, joka toistuu kolmen sekunnin välein. Ääni kuuluu parhaissakin olosuhteissa vain kilometrin, yleensä alle. Naaras vastailee määkivällä ”meääh”-äänellä. Pesän ja poikueen luona emot varoittelevat haukkuvasti ”kvuek-kvuek…”. Todennäköisimmin sarvipöllö paljastuu kuitenkin kesä-heinäkuun öinä, kun pesästä lähteneet pienen matkaa toisistaan hajaantuneet poikaset kerjäävät ruokaa kimeällä, venytetyllä vihellyksellä”piieeh, piieeh…”.

Kun myyriä on vähän, sarvipöllöjä pesii meillä vain pari tuhatta. Hyvänä myyrävuonna niitä jää pesimään tuhansia pareja enemmän. Silloin poikasten korkeata kerjuukitinää kuuluu taajaan peltojen laitametsistä ja metsäsaarekkeista.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).

Tilaa Suomen Luonto!

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Tilaa nyt!