Sarvipöllö pesii peltojen tuntumassa Etelä- ja Keski-Suomessa, siellä täällä Kainuusta Perämeren perukkaan. Laji saalistaa pelloilla, rantaluhdilla ja muilla avomailla. Pesä on vanhassa varislinnun tai oravan pesässä pellonreunametsikössä.

Sarvipöllö muistuttaa huuhkajaa, mutta on alle 40-senttinen. Selkäpuoli on mustaviiruisen ruskeanharmaa, mahapuoli kellertävä. Sarvipöllöllä on huuhkajamaiset korvatupsut, jotka ovat kuitenkin usein päälakea vasten.

Sarvipöllön soidinääni hyvin matala ”huu, huu…”, joka toistuu kolmen sekunnin välein. Ääni kuuluu parhaissakin olosuhteissa vain kilometrin, yleensä alle. Naaras vastailee määkivällä ”meääh”-äänellä. Pesän ja poikueen luona emot varoittelevat haukkuvasti ”kvuek-kvuek…”. Todennäköisimmin sarvipöllö paljastuu kuitenkin kesä-heinäkuun öinä, kun pesästä lähteneet pienen matkaa toisistaan hajaantuneet poikaset kerjäävät ruokaa kimeällä, venytetyllä vihellyksellä”piieeh, piieeh…”.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).

Ääni: Lauri Hallikainen