Voiko riemullisempaa kevääntuojaa ollakaan kuin pellon päällä soidinhurmiossaan kieppuva ja tohkeissaan touhuava töyhtöhyyppä! Vuoroin mustana, vuoroin valkoisena välkähtävä lintu kiihdyttää sinne tänne, kallistelee puolelta toiselle, viskaa voltin jos toisenkin, ja samassa se on kirimässä jo ihan muualle, heittäytymässä ylösalaisin ja säntäämässä syöksysukellukseen… Leveiden siipien vahvoista iskuista syntyy kumiseva rummutus ”humb-humb-humb…”, johon sekoittuu intohimoisia naukaisuja ja vihellyksiä.

Töyhtöhyypät palaavat Länsi-Euroopasta varhaisimpien muuttolintujen joukossa peltoaukeiden ensimmäisille pälville, mutta takatalvet pakottavat ne monena keväänä perääntymään vielä kerran Suomenlahden taakse. Peltoaukeiden muuttoparvista pariskuntia hajaantuu pesimään myös avoimille soille sekä kosteille laitumille ja rantaniityille.

Alle sadassa vuodessa töyhtöhyypät valtasivat elintilakseen koko Suomen, mutta ravintoeläimiä hävittävät tuholaismyrkyt, pintamaata tiivistävät koneet ja muut maatalouden tehostamistoimet käänsivät parimäärät laskuun isokuovien, kottaraisten, naurulokkien ja monien muiden lintujen tavoin 1970-luvun jälkeen.

Töyhtöhyyppä
Vanellus vanellus
Tofsvipa
Lapwing
Kiivitaja

Ääninäytteellä töyhtöhyypän kimeä ääni kuuluu ensimmäisenä. Jälkupuoliskon kurnuttava ääni kuuluu lehtokurpalle.

Päivitys 14.3.2014, Jorma Laurila

Töyhtöhyyppiä saapuu Suomeen maaliskuun alkupuolelta lähtien ja huhtikuun aikana kaikki hyypät ovat jo pesintäpuuhissa. Hyypät tekevät viljelymaisemissa soidinlentojaan villisti heittelehtien ja kimakasti naukuen. Pesä on vain pieni syvennys pellolla tai niityllä. Osa pesistä tuhoutuu peltotöissä, mutta hyyppäystävällinen viljelijä merkitsee huomaamansa pesät, jotta ne eivät tuhoudu myöhemmin.

Töyhtöhyypät ovat sähäköitä puolustaamaan pesäreviiriään. Heti kun vaikkapa varis tulee liian lähelle, hyyppien hornetlaivue on hetkessä ilmassa ja ohjaa tunkeilijan
määrätietoisesti tiehensä. Hyyppien naapurina on monen muunkin linnun hyvä pesiä, sillä ne saavat ilmaista suojaa hyypiltä.