Lajipari: Riekko vai kiiruna?
Riekko oikealla, kiiruna vasemmalla. Kuva: Ville Heikkinen ja Mikko Karjalainen / Vastavalo
Lajipari
Juttusarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä.
Yleensä omissa elinympäristöissään pysyttelevät riekko ja kiiruna kohtaavat talvella toisensa tunturien rinteillä, tunturikoivikon ylärajalla, mistä löytyy kummallekin tärkeää talviravintoa. Siellä niiden erottaminen tuottaa päävaivaa kohdalle osuvalle hiihtäjälle.
Kokovalkeissa lumiasuissa lajeilla on vain vähän erottavia tuntomerkkejä – vain kiirunakoiras erottuu erilaisena mustan ohjaksen, eli silmän ja nokan välisen juovan takia.
Riekko on serkkuaan kookkaampi ja tukevampinokkainen, mikä joskus auttaa naaraiden lajilleen tunnistamisessa. Kiiruna on pienikokoinen, hentonokkainen ja yleensä hyvin peloton päästäen hiihtäjän vierelleen. Riekot tapaavat pelmahtaa lentoon jo vähän kauempaa, joskus hangilla tosin kohtaa kesyjä riekkojakin
OPI TUNNISTAMAAN LAJIPARI:
Kiiruna on riekkoa pienempi ja hentonokkaisempi. Talvella koiras on helppo erottaa mustan ohjasjuovan perusteella.
Riekko
LAGOPUS LAGOPUS
Kuva: Ville Heikkinen / Vastavalo
Näin tunnistat:
1. Riekon nokka on lyhyt ja tukeva.
2. Riekko on kookas. Se nousee kohdattaessa usein lentoon.
3. Kesäkaudella riekon puvussa on punaruskeaa väriä. Alhaalla vasemmalla koiras.
4. Riekkonaaraan (alhaalla oikealla) kesäpuvussa on puna- ja kellertävänruskeaa, mustaa ja valkoista.
Riekon kesäpuku on värikäs. Kuva: Matti Björninen / Vastavalo
Koko: Pituus 35–43 senttiä.
Väri: Talvella valkoinen, musta pyrstö. Kesällä koiras punaruskean ja valkean kirjava, naaras varvikon kellertävän tai punertavan ruskea. Siivet aina valkoiset.
Tuntomerkit: Riekko on kiirunaa kookkaampi ja tukevanokkaisempi. Sekä koiraan että naaraan puvuissa on keväästä syksyyn punaruskeaa värisävyä. Koiraalla on soidinaikaan silmän päällä punainen heltta.
Ääni: Koiraan soidinääni on kova ja nasaali räkätys jota usein seuraa muutamaan kertaan toistettu voimakas ”kopek kopek” – jankutus.
Elinympäristö: Suosii suometsiä, rantapajukoita ja tunturikoivikoita.
Tiesitkö? Riekko syö talvella puiden ja pensaiden versonpätkiä. Sen uloste on iso ja kuitujen takia karkea ja kiinteä.
Levinneisyys: Riekko asusti aikoinaan melkein koko Suomessa, mutta on vetäytynyt pohjoiseen, ja nykyisin sitä tavataan suurinpiirtein Vaasa–Joensuu linjan pohjoispuolella.
Kiiruna
LAGOPUS MUTA
Kiirunakoiras. Kuva: Mikko Karjalainen / Vastavalo
Näin tunnistat:
1. Kiirunakoiraalla on talvella tumma ohjas. Kiiruna päästää katsojan usein lähelle.
2. Kiirunan nokka on pitkähkö ja hento.
3. Kiirunanaaraan (alhaalla vasemmalla) puvussa on kiveliön harmaata.
4. Kiirunakukon (alhaalla oikealla) kesäpuku on sekoitus tummanruskeaa, harmaata, ja valkoista.
Naaras vasemmalla, koiras oikealla. Kuva: Mauri Mahlamäki / Vastavalo
Koko: Pituus 31–35 senttiä.
Väri: Talvella valkoinen, musta pyrstö, kesällä kiveliön harmaan, mustan ja valkean kirjava. Siivet aina valkoiset.
Tuntomerkit: Kiiruna on riekkoa pienempi ja hentonokkaisempi. Talvella koiras on helppo erottaa mustan ohjasjuovan perusteella. Keväästä syksyyn kiirunat ovat kellanruskean, harmaan ja mustavalkoisen kirjavia. Koiraalla on soidinaikaan silmän päällä punainen heltta.
Ääni: Koiraan soidinääni sävyltään sammakoita tai heinätavia muistuttava rytmikäs neliosainen narina.
Elinympäristö: Elää vain puuttomilla tunturipaljakoilla, mutta saattaa laskeutua tunturikoivikon reunamille ruokailemaan.
Tiesitkö? Kiirunan uloste on pienempi kuin riekon. Kiiruna syö hennolla nokallaan marjoja, siemeniä, norkkoja ja silmuja, ja siksi uloste on rakeinen ja helposti mureneva.
Levinneisyys: Tavataan vain pohjoisimman Lapin tunturipaljakoilla, pesimäaikaan lähes aina yli 500 metrin korkeudessa.
Lajikoulu: Opi tunnistamaan metsäkanalinnut
Juttua päivitetty 16.2.2026 klo 14.26: Juttuun päivitetty numeroidut lajikuvat.
Tarjous luonnonystäville
Kaksi tilausta yhden hinnalla, yhteensä vain 29 euroa!