Viime vuosina on kertynyt useita havaintoja siitä, että niin jyrsijät kuin jäniksetkin joskus purevat suorastaan pilalle vesivanerista valmistettuja rakenteita.

Kun erään ulkoilualueen käymälän ovi oli purtu Pudasjärvellä lähes muotopuoleksi, voitiin hampaanjäljistä päätellä, että asialla oli ollut metsäjänis. Vastaavasti pääteltiin oravan olleen ”tihutöissä”, kun purujäljet olivat suojelualueen rajakilvessä.

Oheinen kuva osoittaa, että liito-oravallakin voi olla tämä taipumus, kun ehkäpä oman asumapöntön vanerikatto on kelvannut nakerruskohteeksi.

Syy vesivanerin puremiseen on epäselvä. Olen pyrkinyt selvittämään, olisiko vanerin liimassa jotain ravinnetta, jota purijat köyhän talviravintonsa lisukkeeksi kaipaavat. Näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että käytetty hartsiliima sisältäisi lisäravinteita.

Mahdollinen selitys on myös jatkuvasti kasvavien etuhampaiden terottaminen kovaa vaneria purren. Jos etuhampaat eivät kulu tarpeeksi, ne kasvavat eläintä haittaaviksi torahampaiksi. Ehkäpä selitys on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Vesivaneri joko maistuu hyvältä tai pelkkä jyrsiminen ilman selvää tavoitetta on eläintä viehättävää ajanvietettä. Pitääkö kaiken, mitä nisäkkäät tekevät, olla tarkoituksenmukaiseksi ymmärrettävää?