Luonnontieteellisen keskusmuseon linjalaskennoissa on tarkoitus keskittyä lintuihin. Petteri Lehikoisen ja Edward Kluenin laskentareissu Kuhmoon tuotti kuitenkin kahdessä päivässä neljä hienoa nisäkäshavaintoa. Maanantai-iltana miehet huomasivat ajomatkalla karhun kolmen pentunsa kanssa ja vain kymmenen minuutin kuluttua näköpiiriin osui ilves. Kuin suurpedot eivät olisi riittäneet, kömpi laskijoita vastaan samana päivänä vielä siili umpimetsässä keskellä laskennan niin sanottua pääsarkaa.

Ilves matkasi iltahämärissä. Kuva Petteri Lehikoinen

 
”Emme ole aikaisemmin nähneet suurpetoja luonnossa”, Lehikoinen ja Kluen kertovat. Ei ole moni muukaan, sillä esimerkiksi lähes kaikki Suomen karhukuvat on otettu houkutushaaskojen äärille rakannetuista kojuista.

Laskennat Kuhmon lintujen antoivat ensivaikutelmaksi, että esimerkiksi järripeippoja on ollut paljon näinkin eteläisellä alueella.

”Runsain lintu linjoilla on tainnut olla pikkukäpylintu”. Lehikoinen toteaa.
”Muuten runsaimpia ovat vihervarpusen ohella olleet peippo, pajulintu sekä ilahduttavasti metsäkirvinen ja leppälintu. Sen sijaan kanalintuja vaikuttaisi olevan edelleen valitettavan vähän.”

Nisäkkäät eivät jättäneet Lehikoista ja Kluenia rauhaan toisenakaan laskentapäivänä. Nyt näkyvillä oli metsäpeura, jonka toinen vankka tukikohta Suomenselän ohella on juuri Kainuu.

Kohti Sallaa jatkavilla laskijoilla kävi Kuhmossa nisäkkäiden suhteen ilmeisen hyvä onni. Toisaalta he ovat ammattimaisia luontohavainnoijia, ja joltain muulta olisivat isotkin nisäkkäät voineet jäädä huomaamatta.

Metsäpeuratkin näyttäytyivät lintumiehille. Ne ovat yksi Kainuun ylpeydenaiheista. Kuva Petteri Lehikoinen.