Mustarastas (Turdus merula) korkkaa laulullaan kevään. Sen ensisävelet muljauttavat sydäntä ja mieltä joka kevät. Ja onhan linnussa rokkistaran piirteitäkin: laulupaikaksi kelpaa vain mahdollisimman korkea paikka huipulla.

Tuntomerkit: Koiraan höyhenpuku on kokomusta ja väriä linnun olemukseen antaa keltainen nokka. Naaras on tummanruskea ja sen nokkakin on tumma. Nuorilla linnuilla, myös koirailla, on tumma nokka.

Levinneisyys: Mustarastas viihtyy rehevissä metsissä sekä puistoissa ja pihoilla. Laji pesii maassamme aina Lapin eteläosissa saakka. Osa mustarastaistamme jää talvehtimaan eteläiseen osaan maatamme, osa muuttaa Länsi-Eurooppaan. Nykyinen kanta, 400000–500000 paria, on kolminkertainen verrattuna 1980-luvun tilanteeseen. Syynä kannan kasvuun on talvien leudontuminen sekä ahkera talviruokinta.

Mitä syö: Mustarastas tonkii maata ja viskelee lehtiä etsien matoja, kotiloita ja hyönteisiä nokkaansa. Ruokinnoilta se käy napsimassa auringonkukansiemeniä, maapähkinöitä sekä talia.

Ääntely: Huilumaista viheltelyä ja lurittelua. Kuuntele mustarastaan laulua.