Keskitalvi on luonnossa hiljaista aikaa. Ilonpilkahduksia tuovat urpiaiset, jotka vaeltavat pohjoisesta etelään.

Määrät vaihtelevat vuosittain riippuen siitä, miten hyvin pesintä on onnistunut. Urpiaiset pesivät enimmäkseen tunturikoivikoissa, ja parimäärä on vähintään useita kymmeniä tuhansia.

Huonoinakin pesimävuosina urpiaisia riittää kyllä Lapin-tuliaisiksi ainakin jonkin verran. Hyvinä vuosina niitä näkee yllin kyllin.

BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että kulunut muuttosyksy oli urpiaisten osalta tavanomainen.

”Lokakuussa havaittiin muutamana päivänä tuhansien urpiaisten muuttoja lähinnä länsirannikolla.”

Loppuvuodesta urpiaisten liikehdintä painottui Södersvedin mukaan etelärannikolle, mutta hän kertoo, että paikallisia parvia voi löytää talven mittaan aina Rovaniemeltä asti.

Paras tapa tarkkailla urpiaisia on silloin, kun parvi ruokailee lepässä tai koivussa. Siemeniä varisee paljon myös maahan. Jos puun alla on kosolti siemeniä, tietää että parvi on käynyt vierailulla.

Urpiaiset etsivät siemeniä puiden eminorkoista, jotka ovat lepissä käpymäisiä ja koivuissa muistuttavat tähkiä. Ne ruokailevat myös joutomaiden rikkaruohostoissa.

Urpiaisilla on päälaella punainen laikku, ja koiraalla punaista on myös rinnassa. Muuten se on viiruisen harmaa. Sisarlaji vihervarpusen erottaa vihreästä yleisväristä. Ääni on tasaisen helisevä, josta välillä erottuu kirkkaampi nousu.

Kevään tullen urpiaiset palaavat pesimäseuduilleen, ja hyvinä vuosina keskikesällä maastossa on runsaasti poikueita.

Vinkki! Viime vuosina urpiaiset ovat oppineet käymään lintujen ruokintapaikoilla. Pienet nokat eivät pysty isoihin pähkinöihin, mutta urpiaiset syövät pienikokoisia siemeniä sekä muilta linnuilta varisseita pähkinänmurusia.