Pyrstötiaisesta (Aegithalos caudatus) tulee jostain syystä mieleen tikkari. Pitkä pyrstö on kuin tikku ja linnun pyöreä olemus kuin karkki. Syksyllä ja talvella nämä pitkäpyrstöt liikkuvat muutaman kymmenen linnun levottomissa parvissa. Ne lehahtavat lähipuihin kuin tyhjästä. Pyrstötiainen on ruokinnoilla uusimpia tuttavuuksia, joten se on oppinut hyödyntymään ihmisen tarjoaman avun.

Tuntomerkit: Paras tuntomerkki on erittäin pitkä tikkumainen pyrstö sekä valkoinen pää ja alaosa. Varpuslintujen lahkoon kuuluva pyrstötiainen on yksi Suomen pienimmistä pesimälinnuista, eikä se nimestään huolimatta kuulu varsinaisiin tiaisiin.

Levinneisyys: Pyrstötiainen pesii Järvi-Suomessa paikoin melko runsaslukuisena, muualla Etelä-Suomessa harvalukuisempi. Kanta vaihtelee hyvin paljon, 20000–50000 välillä, vaellusten ja talvien kovuuden mukaan.

Mitä syö: Pyrstötiaiselle maistuvat hyönteiset ja hämähäkit. Ruokinnoilta se pistelee nokkaansa auringonkukansiemeniä, maapähkinää, talia sekä rasvasiemenseoksia.

Ääntely: Laulu on kirkas ja korkea tii-tii-tii.

Kuva: Nimimerkki Nipas / Ikkunasuomenluontoon.fi