Lintulaudalla, 24. osa: harmaapäätikka
Harmaapäätikka (Picus canus) nakuttelee talipötköä syreenipuskassa miltei huomaamattomana. Jos sen pää ei koko ajan olisi liikkeessä, voisi tikka jäädä näkemättä. Nimittäin linnun väritys sopii harmaaseen alkukevään päivään ja syreenipensaan sävyyn kuin rukkanen käteen.
Tuntomerkit: Linnun selkäpuoli on harmaanvihreä, vatsa vaalea ja niska keltainen. Nimensä mukaisesti linnun pää on harmaa, nokan molemmin puolin sillä on mustat viikset. Koiraan tunnistaa punaisesta otsasta; naaraalla päälaki on harmaa.
Levinneisyys: Harmaapäätikka on Suomessa, täällä levinneisyysalueensa pohjoisreunalla melko harvalukuinen; pareja arvellaan olevan 3000–4000. Etelässä se viihtyy lehtometsissä. Talvella kierteleviä lintuja voi nähdä Pohjois-Lapissakin.
Mitä syö: Harmaapäätikka syö etenkin muurahaisia, mutta myös muut hyönteiset ja toukat uppoavat sen nokkaan. Ruokinnalle harmaapäätikan voi saada pitämällä tarjolla rasvapötköjä.
Ääntely: Keväällä voi kuulla kiirivän soidinhuudon kyyk-kyyk-kyy-kyy-kyy.