Joskus Varanginvuonon kahlaajarannat suorastaan kuhisevat lintuja elokuun lopulla. Tänä vuonna elokuun viimeisellä viikolla oli selvästi hiljaisempaa. Vanhat kahlaajat muuttavat pääosin heinäkuulla ja nuorten muuttoaikatauluissa vuodet eivät ole veljiä. Muutaman kahlaajan pääsen kuitenkin retkeltä esittelemään.

Pirtein tapaus oli mustaviklo, jota näkyi edelleen tuohon aikaan mukavasti niin muutaman yksilön pikkuparvissa kuin yksittäin. Kirkas, hyvin terävä ja kantava ”tyvit” -ääni, jossa paino on vahvasti toisella tavulla, paljastaa mustaviklon. Kun kuva on hieman takaviistosta, näkyvät tuntomerkit hyvin. Keväisin vanha lintu on toki paljon mustempi, mutta tummin viklo on syksyinen nuorikin.

Suokukot ovat kesän lopulla aika kesyjä ja niitä näkyi rannoilla säännöllisesti. Viihtyivätpä suokukot nurmikollakin Vardössä ruokaa etsimässä.

Suokukko.

Suosirrejä on toki aina loppukesästä alavilla kahlaajarannoilla, joukossa joitakin kuovisirreja ja pikkusirrejä ja tietysti yleisesti nuoria tyllejä. Muut sirrit ja esimerkiksi punakuirit olivat kuitenkin juuri nyt jokseenkin kateissa, vaikka niitä tapaa kivasti esimerkiksi Nessebyssä.

Suosirrejä.

Tylli.

Mutta Vardön satamassa keikkui hauskan keveästi vetten päällä parisenkymmentä pikkuista nuorta vesipääskyä, melko kesyjä ja samalla niin levottomia. Vesipääskyjä voi näkyä välillä aika isoinakin parvina meren laineilla. Niiden talvehtimisesta valtamerten selillä ollaan saamassa lisää tutkimustietoa.

Vesipääskyjä.

Myöhemmin syksyllä ilmestyvät rannoille merisirrit. Golfvirta ja vuorovesien vuoroin peittämät ja avaamat rantahieruat antavat tuhansille ja tuhansille merisirreille hyvät eväät talvehtia Varanginvuonolla yli talven ja kaamoksen hämärän.

Merisirrejä.