Loppukesä toi Suomeen kaksi äärimmäistä lintuharvinaisuutta – harakkakäki ja valko-otsalepinkäinen yllättivät lintuharrastajat
Valko-otsalepinkäinen Virolahdella. Kuva: Tomi Muukkonen
Lintujen bongaukseen liittyy kutkuttava jännitys siitä, mikä laji milloinkin päättää putkahtaa tänne Pohjolaan. Harrastajien keskuudessa arvaillaan ja keskustellaan siitä, mitä lajeja juuri nyt voisi olla tuloillaan. Tutkitaan sääkarttoja ja pohditaan mahdollisia tulosuuntia tänne saapuville harvinaisuuksille, ja kolkkia joihin ne voisivat ilmaantua.
Joskus arvaukset osuvat oikeaankin, varsinkin silloin kun tiedossa on havaintodataa naapurivaltioista ja Itämeren piiristä. Yleistä on kuitenkin sekin, että hyvin harvinainen vieras on täysin odottamatonta sorttia ja ennalta-arvaamattomasta ilmansuunnasta.
Nyt loppukesästä ”salama” on iskenyt kahdesti ja yllättänyt lintubongarit arkiaskareissaan. Ensin lintuharrastajat sähköisti Jurmosta keskiviikkona 5.8.2026 pienen retkiporukan löytämä ja valokuvaama harakkakäki (Clamator glandarius). Välimeren ympäristössä esiintyvä vähälukuinen laji oli Suomessa nähty edellisen kerran lokakuussa 1946 Kokkolassa ja elokuussa 2007 Hangossa. Useampi veneellinen bongareita suunnisti Jurmoon, mutta lintua ei enää löydetty kovasta yrityksestä huolimatta.
Pian tapahtui taas: perjantaina 14.8.2026 lintuharrastajakanaviin pärähti tieto, jonka mukaan kotkalainen lintuharrastaja Klaus Laine oli löytänyt Virolahdelta valko-otsalepinkäisen (Lanius nubicus). Jälleen täysin odottamaton laji, joka oli aiemmin tavattu Suomesta vain 23.10.1982 Ahvenanmaalla Lågskärin lintuasemalla. Tuo Lågskärin yksilö oli nuori lintu, joka kuoli ja toimitettiin Helsingin yliopiston Eläinmuseoon, jossa se on yhä nähtävillä näyttelyvitriinissä.
Kuten Afrikkaan Nubian alueeseen viittaava lajinimikin kertoo, laji tulee niin kaukaa kaakosta, ettei sen oikein osattu odottaa uusivan Suomen vierailuaan. Lajin meitä lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Kreikassa ja Bulgariassa.
Valko-otsalepinkäisen lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Kreikassa ja Bulgariassa.
Virolahdelta löytynyt yksilö oli vähintään vuoden vanha naaraslintu. Sen on voinut ajaa pohjoiseen metsäpalot, kuivuus, helteet, hyönteispula tai voimakas ilmavirtaus – oikeaa syytä on mahdoton tietää.
Valko-otsalepinkäinen viihtyy pesimäalueillaan puoliavoimissa pensastoissa tai metsissä. Samantapainen oli Suomen löytöpaikka eli Virolahden kirkon piha ja hautausmaa, jossa tuijat ja matalat hedelmäpuut tarjosivat tälle hyönteissyöjälle oivia tähystyspaikkoja. Ruokaakin oli tarjolla: bongareiden silmien edessä lintu nappasi appeeksi muun muassa isomorsiusyökkösen ja sudenkorennon.
Kirkolle vyöryi viikonlopun yli jatkuva bongarivirta. Sikaruttoalueen maastossaliikkumiskielto ei onneksi koskenut kulttuurimaisemaa ja hoidettuja puistokäytäviä. Lauantaina kirkolla järjestettiin muun muassa häät, joissa paikalla kuokkavieraina tai ainakin sivusta katsojina päivysti iso joukko lepinkäiseen ihastuneita bongareita.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.