Härmämalikka (Clitocybe nebularis) on isokokoinen, paksumaltoinen helttasieni. Sen jalka on tuhdin nuijamainen, heltat hyvin tiheässä ja lyhytjohteiset. Lakki on hallavanharmaa, hieman härmeinen. Tuoksu on voimakas ja muistuttaa hieman naurista.

Härmämalikka kasvaa usein ryhminä, isoinakin. Se voi muodostaa myös laajoja ns. noidankehiä. Noidankehät (englanniksi fairy ring, saksaksi Hexenring) ovat kaarimaisia tai jonomaisia muodostelmia, jotka voivat muodostaa myös täyden ympyrän. Kehän sisäpuolella nurmikko on ruskeaa koska se on kuollut kuivuuteen, kun taas kehän ulkopuolella ruoho on syvemmän vihreää, mikä johtuu hajoavan sienirihmaston luovuttamista ravinteista.

Härmämalikka kasvaa ihmisvaikutteisilla paikoilla. Kompostin reuna, pihanurmikko, villiintynyt puutarha tai lehtometsän reuna, kaikki kelpaavat kasvupaikoiksi. Kannattaa tietysti miettiä, millaiselta paikalta sen ruokasieneksi kerää. Ruokasieni se on, maukaskin, mutta joidenkin mielestä liian voimakkaan makuinen, joten sen voi kiehauttaa maun miedontamiseksi. Joillekin se aiheuttaa ripulia ja vatsanväänteitä, joten sen kokeilua kannattaa aloittaa varoen.

Härmämalikalla kasvaa hyvin harvinainen loissieni, loistuppisieni, joka on löydetty Suomesta neljä kertaa. Laki muodostaa härmämalikan lakin päälle oman itiöemänsä. Sieni on lähes kokonaan valkoinen ja jalan tyvessä on isohko tuppi. Luonnollisestikaan tällaiset harvinaisuudet eivät kuulu syötäviin vaan ovat museonäytteen arvoisia.