Ensimmäinen parijälki osuu silmiini, sillä painauma ojan pohjalla on kostunut, ja erivärinen kuin ympäröivä lumi. Jäljet jatkuvat loikkina penkalle ja edelleen metsikköön. Ne ovat lupaavan pienet, kuin sormenpäiden painaumat. Lumikko?

Metsikössä jäljet häviävät, lunta on niin vähän. Seuraan jälkiä tulosuuntaan ojanpohjaa pitkin. Jäljet tulevat hakkuuaukolta, jossa kaveri on pomppinut ristiin rastiin ja sukeltanut välillä ohuen lumipeiton alle ja juurakoiden koloihin.

Kostuneen ojan pohjalla olevat jäljet paljastavat lumikon menneen tästä.

Lumikon ja kärpän parijäljissä lyhyt ja pitkä loikka vuorottelevat. Lumikon loikat ovat alle puolimetrisiä, kärppä taas voi parhaimmillaan leiskauttaa metrisenkin loikan. Parijäljessä toinen jälki on vinottain toisen edessä, kun taas myyrällä parijäljet ovat rinnakkain. Lumikon etukäpälän jälki (2–3 cm) on noin sentin lyhyempi kuin kärpällä, mutta lumijäljestä tarkkaa mittaa on vaikea saada, etenkin, kun parijäljissä etu- ja takajalan jäljet ovat osin päällekkäin.

Lumikon loikat ovat alle puolimetrisiä, kärpällä ne voivat yltää jopa metrin mittaisiksi.

Helpoiten lumikon jäljen erottaa kärpän jäljestä mittaamalla jälkiparin leveyden. Lumikon jälkikuoppa on alle 4,5 senttiä leveä pehmeässäkin lumessa, jossa jälki leviää. Kärpän jälki on leveämpi, mutta alle 7 senttinen. Sitä leveämpi parijälki on esimerkiksi minkillä. Nyt lunta on niin vähän, että oman lumikkoni jälkipainauma on vain parisen senttiä leveä.

Lumikon parijäljessä toinen jälki on vinottain toisen edessä.

Varmaksi lumikoksi päätän havainnon, kun löydän lumelta pienen ulosteen. Se on vain muutaman millin paksu, pari senttiä pitkä, käyristynyt ja kakan seasta erottuu karvaa. Kärpän uloste olisi isompi, ehkä kynän paksuinen ja joitakin senttejä pidempi.

Lumikon uloste on vain muutaman millin paksu ja pari senttiä pitkä, kärpän uloste olisi isompi.

Otan kakan talteen rasiaan, ja esittelen sitä innoissani perheelleni. Jostain syystä muut eivät ole ihan yhtä ihastuneita. Illemmalla sataa vähän lunta, ja jäljet peittyvät. En löydä uusia jälkiä moneen päivään.

Seuraavalla viikolla huomaan tutun parijäljen pellonlaidassa, parisen sataa metriä aukolta. Jäljet jatkuvat suuren ojan pohjalle, jossa kasvaa harvakseltaan pajukkoa. Siellä kaveri on taas loikkinut ristiin rastiin. Löydän tälläkin kertaa pikkuruisen ulosteen ja pissajälkiä. Lumella on myös vähän verta. Saalistus on siis onnistunut?

Lumikon jälkiä kannattaa etsiä esimerkiksi pellon laitamilta.

Jälkihavaintoni ovat niin lähekkäin, että epäilen jättäjän olleen sama yksilö. Talvella lumikot ovat erakoita, ja ne pitävät omia reviirejään. Lumikko on niin kevyt, että sen jäljiltä ei syviä painaumia jää, ellei lumi ole aivan puuteria. Jäljet peittyvät heti, kun taivaalta leijailee vähän lunta. Paras aika jälkiretkelle on vuorokausi lumisateesta, jotta vanhat jäljet ovat peittyneet, mutta lumikko on ehtinyt jättää jo uusia.

Vikkelän lumikon näkeminen on onnekas sattuma, mutta jälkiä voi havaita lumelta melko helposti. Jälkien seuraaminen paljastaa jälkien jättäjän puuhista paljon. Kaverin kiireen voi nähdä jäljistäkin.

Lumikko on sukeltanut koloon.

Lumikko suosii elinympäristöjen reunavyöhykkeitä, metsänreunoja ja pellonlaitoja. Lumikon jälkien näkemiseen on nyt monin paikoin hyvät mahdollisuudet. Itä-Suomessa ja suuressa osassa Etelä-Suomea myyräkannat ovat kasvussa. Lumikoita voi olla toistaiseksi hyvin myös pohjoisessa, sillä suurimmassa osassa Pohjois-Suomea myyrähuippu on juuri ohitettu, ja lumikkokanta seurailee myyrien määriä pienellä viiveellä.

Pohjanmaan, Suomenselän ja ylemmän Keski-Suomen myyräkannat ovat olleet vaatimattomia, joten lumikoitakin on todennäköisesti vähän. Myyräkannan kasvua odotetaan kuitenkin jo ensi talvelle.