KUN LUONNONYSTÄVÄ ottaa rennosti kesälomalla, on mukava tietää, että luonnon vahtikoirat ovat liikkeellä. Lintujen linjalaskijat rämpivät alkukesällä kilometrikaupalla sarkojaan ja kuuntelevat, mitä lintuja linjan ympäristössä laulaa. Petolintuharrastajat kiertävät alueidensa tai erityisten seurantaruutujen reviirit ja etsivät vimmatusti uusiin paikkoihin perustettuja pesiä. Perhosiakin tutkitaan linjalaskentana ja pyytämällä niitä rysillä.

Hyljetutkijat lentävät kesän alussa merellä laskentojaan tehden. Lepakkotutkijat suuntaavat ultraääniä paljastavat laitteensa taivaalle. Seurannassa ovat myös vesistöt, joihin kesäsuomalainen kastaa varpaansa. Niiden ekologista ja kemiallista tilaa seurataan, ja laatu luokitellaan. Seuranta auttaa pyrkimyksessä hyvään tilaan, joka on hoitosuunnitelmien mukaan saavutettava 2021 tai 2027 mennessä. Tyydyttävässä, välttävässä tai huonossa tilassa on suurin osa rannikkovesistä, kolmannes jokipituudesta ja seitsemäsosa järvistä.

 
LINTUSEURANTOJEN TULOKSET paljastavat vaikkapa sen, että kurjen runsaus on viisinkertaistunut noin 30 vuodessa ja lehtokurpan kanta on kaksinkertaistunut. Mutta kovin moni laji taantuu. Sekä linjalaskennat että petolintuseuranta kertovat esimerkiksi hiirihaukan kantojen pitkään jatkuneesta alamäestä. Myös vaikkapa mehiläishaukalla, metsähanhella ja pienemmistä linnuista pääskyillä, sirittäjällä ja sinirinnalla menee huonosti.

Peukaloinen ja leppälintu ovat puolestaan näköjään pärjänneet hyvin. Lintujen tietoja on saatavilla Luonnontieteellisen museon sivuilla (www.luomus.fi). Tiedon äärellä vierailu palkitsee; kun lajin tilanteesta tietää enemmän, sitä katsoo uudella tavalla.

Alkaneen kesän seurantojen maastotyöt ovat erityisen tärkeitä, sillä niillä haetaan tietoa Suomen eliölajiston uhanalaisarviointiin, joka valmistuu alkuvuodesta 2019. Arvio kertoo osaltaan, miten satavuotias Suomi voi. Uhanalaisuudessa olennaista on kannan muutos tiettynä ajanjaksona, ja laskentatiedot ovat arvion tekemisen ydintä.

Asiantuntemusta ja seurantatietoa löytyy maastamme niin paljon, että peräti 21 000 lajin uhanalaisuus voidaan arvioida! Suomi on ylipäänsä lajiston seurannan huippumaita koko maailmassa.

 
TIETEELLISEN LUONTOTIEDON tärkeyden ymmärtää jokainen luonnonystävä, mutta ymmärtävätkö poliitikot, miten tärkeästä asiasta on kyse? Vähäpätöiseltä näyttävä budjettisäästö voi katkaista tutkimuksen pitkän aikasarjan. Tärkeitä seurantoja on jo jäänyt ilman rahoitusta erityisesti hyönteispuolella.

Näin on hetkellä, jolloin seurannat antavat olennaista tietoa suurten muutosten, kuten laajojen metsänhakkuiden vaikutuksista, ja niihin on hiipinyt yhä selvemmin mukaan myös ilmaston lämpenemisen kädenjälki.

Saako Suomi mennä laput silmillä tulevaisuuteen? Ei toki saa, vaan Suomen ympäristökeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Luonnonvarakeskus (Luke) ja muut luontomme ammattilaiset ansaitsevat seurantojen jatkolle kaiken tuen. Luonnon vahtikoirat on pidettävä liikkeellä.