Nykyään Isojärven kansallispuistoon kuuluvan Luutsaaren ensimmäinen rakennus oli kalastajien rakentama Kalapirtti, mutta 1850-luvulla sinne rakennettiin viljelytorppa nimeltään Saari-Mäkelä. Se itsenäistyi omaksi Luutsaari-nimiseksi tilaksi 1920.

Viljelyn aloittivat renki Matti Juhonpoika ja Maria Liisa Erkintytär. He kuolivat kahden päivän välein lokakuussa 1866. Heidän poikansa Joonas Matinpoika jatkoi viljelystä vaimonsa Serafiina Juhontyttären kanssa. Heidän pojanpoikansa Juho viljeli torppaa, kun se itsenäistyi 1920 Luutsaareksi.

Sukupolvien ketjussa viidennessä polvessa Luutsaareen jäi lopulta vain perheetön Bruuno Luutsaari. Häntä tilan töissä auttoi sisarenpoika Antti Luutsaari. He viljelivät tilaa aina 1980-luvun lopulle saakka hyvin vanhakantaisesti, mikä on taannut maiseman ja pihapiirin säilymisen perinteisessä asussaan aina näihin päiviin saakka.

Bruuno ja Antti kuolivat 1990 ja tila jäi kuolinpesälle. Valtio osti sen 1993 ja alue liitettiin Isojärven kansallispuistoon.

Kalapirtin ja Luutsaaren historiaa on koottu Sirkka-Liisa Rannan kirjoittamaan hienoon kirjaan Luutsaaren kalapirtti (Luutsaaren kalapirtin kannatusyhdistys ry. 2009). Kirjassa on myös runsaasti vanhoja valokuvia.

Luutsaaren kalapirtti

Isojärven kansallispuistoKalapirttiLuutsaari

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!