Itämeren kolmesta hyljelajista kaksi esiintyy Suomen merialueilla; kolmas eli kirjohylje elää pohjoisimmillaan Öölannin ympäristössä. Tutumpi kahdesta hyljelajistamme on harmaahylje. Se asuttaa koko rannikkoamme, ja sen hoitoon otetuista kuuteista uutisoidaan usein maaliskuulla.

Hallia kauemmin vesillämme on kuitenkin elänyt itämerennorppia. Se on hallia paljon pienempi ja sen turkissa on hienoja pyöreitä kuvioita. Kuviot ovat yksilöllisiä. Tämän jutun useimmat kuvat ottaneen Seppo Keräsen norppakuvia onkin käytetty hyväksi Saaristomerellä elävien norppien tunnistamisessa. Itä-Suomen yliopistolla oli jo ennestään asiasta paljon kokemusta Saimaalta, jonka hyljelaji saimaannorppa on itämerennorpan tapaan norpan alalaji.

Itämerennorppa on meren todellinen alkuperäisasukas. Kun mannerjää väistyi, se oli pian täällä: meremme altaan varhaisimmat norppalöydöt ovat yli kymmenentuhannen vuoden takaa Nurmosta ja Oulaisista. Jos sitä ennen norppia oli Itämeren suulla Kattegatissa.

Rannikolla norpasta tuli varhain tärkeä pyyntikohde. Oulujokivarresta löytyi vuonna 1936 neljäntuhannen vuoden takainen norpan luuranko, jolla oli hirvenluinen harppuuna kyljessään.

Norpanpyynti saavutti huippunsa viime vuosisadalla. Kun vielä ympäristömyrkyt tekivät suurimmasta osasta naaraista 1960- ja 1970-luvulla lisääntymiskyvyttömiä, koko Itämeren norppakanta romahti vain muutamaan tuhanteen. Saman vuosisadan alussa itämerennorppia oli ollut parisataatuhatta.

Sittemmin kanta on kasvanut noin kahteenkymmeneentuhanteen, josta ehdoton valtaosa asuttaa Pohjanlahden pohjoisosaa, lähinnä Perämerta. Edelleenkin norppia on vain noin kymmenesosa reilun sadan vuoden takaisesta.

Yksi Suomenlahden harvoista norpista keväällä 2018. Kuva Antti Halkka

Suomenlahden ennen vahva norppa-alue on tyhjentynyt niin, että norppia on siellä todennäköisesti alle 200. Viime keväänä näin Suomenlahden norpista muutamia Suomen puolella laskentalennolla. Luonnonvarakeskuksen yhdessä Metsähallituksen ja WWF Suomen kanssa tekemässä laskennassa selvisi myös, että Saaristomeren norppien määrä on suunnilleen entisellään, muutaman sadan yksilön vahvuinen.

Nyt helmikuussa tai viimeistään maaliskuun alussa norppa synnyttää Itämerellä poikasensa mahdollisimman suojaiseen paikkaan. Sellainen voi löytyä jäätelien alta tai sopivan kinoksen suojista. Moni norppa joutuu synnyttämään myös avoimelle jäälle. Kiintojäähän norppa on sopeutunut loistavasti, sillä se pitää yllä avantoverkostoa. Avannoillaan norppa käy hengittämässä, ja jokin kulkutie johtaa ehkä makuupesään.

Kuutti imee maitoa ainakin viisi–kuusi viikkoa. Jääalustan pitäisi sen ajan olla mahdollisimman rikkumaton. Perinteisessä Itämeren ilmastossa näin on ollut, mutta varsinkin eteläiset poikimisalueet ovat muuttuneet ilmaston lämmetessä norpalle yhä useampana vuonna vaikeiksi.

Imetys voi hätätilassa ehkä jatkua saaressa katajikon suojissa, mutta missään maailmassa ei ole norppakantaa joka olisi sopeutunut lisääntymään jäättömissä oloissa. Harmaahylkeet pystyvät sen sijaan poikimaan sekä maalle että jäälle.

Poikimisen jälkeenkin norpat makailevat jäällä, kun ne vaihtavat karvansa.

Avovesikaudella itämerennorppa on kesästä alkaen huomaamaton. Se saattaa käydä öisin maissa lepäämässä, mutta enimmäkseen se viettää aikansa merellä.

Norpan tuntee kiehkuroistaan ja melko tylpästä kuonosta. Kuva Seppo Keränen

Itämerennorppa
Pusa hispida

Tuntomerkit: Norppa on pieni hylje, jonka kuono on melko tylppä. Sen vanha nimi on kiehkuraishylje, ja sen turkissa onkin tummalla pohjalla vaaleita kiehkuroita.

Levinneisyys: Suurin osa norpista elää Perämerellä. Suomenlahdella ja Saaristomerellä on omat pienet lisääntymiskannat. Neljäs norppa-alue on Riianlahti. Norpat viettävät hyvin huomaamatonta elämää, ja niiden havaitseminen on vaikeaa.

Lisääntyminen: synnyttää yhden viisikiloisen kuutin jääteliin tai lumiluolaan helmikuun lopulla. Sukukypsä yleensä neljä–viisivuotiaana. Kiima kevättalvella ja kantoaika 11 kuukautta.

Elinympäristö ja ravinto: viettää suurimman osa ajastaan merellä ja osaa talvehtia yhtenäisessä jääkentässä. Voi lepäillä varsinkin öisin pikkukivillä. Pääravintona parvikalat, etenkin silakka, mutta myös esimerkiksi kolmipiikki.

Tiesitkö: norppa kairaa avantonsa eturäpylöidensä kynsillä potkimalla itsensä pyörivään liikkeeseen.

Kirjoittaja on mukana hylkeiden tutkimus- ja suojelutyössä Suomen WWF:n merihyljetyöryhmän puheenjohtajana.