Kevätkaunolakki on selvästi levinnyt pohjoiseen päin, ehkäpä ilmastonmuutoksen seurauksena. Aiemmin sitä tunnettiin vain etelärannikolta, runsaana ainoastaan Ahvenanmaalta ja Turun seudulta. Nyt se on melko tavallinen jo Tampereen korkeudella, mistä se löydettiin ensi kerran vasta 2000-luvun alussa. Tiedostavat ruokasienestäjät toki tervehtivät kevätkaunolakin runsastumista mielihyvällä; laji on tunnettu herkku Keski-Euroopassa.

Englantilainen nimi ”St. George’s Mushroom”, Pyhän Yrjön sieni, johtuu sen kasvuajasta Yrjön päivän aikaan toukokuun alussa. Suomessa sen kasvuaika alkaa vasta toukokuun lopussa ja jatkuu pitkälle kesäkuuhun, onpa se löydetty muutaman kerran syksylläkin.

Yleisvaikutelmaltaan laji on kuin valkoinen valmuska: lakki on rusehtavan valkoinen ja paksumaltoinen, heltat tiheässä ja kolotyviset. Maku ja haju ovat voimakkaan jauhomaiset. Monet sienikulinaristit ovat nostaneet lajin aivan parhaimpien ruokasienten joukkoon. Laji kasvaa usein ryhminä tai jopa laajoina noidankehinä. Se kasvaa kulttuuripaikoilla, kuten nurmikoilla, puistoissa ja lehtomaisissa metsissä ja pensaikoissa. Kasvupaikat voivat karkottaa kokeilijat, koska paikat ovat usein saaneet ”kulttuurikuorrutuksen” liikennepölyä, koiranvirtsaa ja niin edelleen.

Kevätkaunolakki on melko helppo tunnistaa, koska kesän alussa ei kasva muita lähes valkoisia, paksumaltoisia, isohkoja helttasieniä. Turun seudulla sen voi ehkä sekoittaa myrkylliseen isorusokkaaseen, jolla on myös jauhomainen haju. Isorusokas kasvaa kuitenkin vasta heinäkuusta syksyyn ja sen itiöpöly on muiden rusokkaiden tapaan ruskeanpunertavaa, kevätkaunolakilla taas valkoista.

kevätsienetkulttuuriympäristöruokasienetsienetsienivinkki

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €