Metsähallitus aikoo hakata suojelemaansa aluetta Oulujärvellä – ympäristöministeri Tiilikainen katsoo ettei asia kuulu hänelle
Metsähallituksen suunnitelma hakata Oulujärven suojelusaaret osoittaa kaikkien vain laitoksen omalla päätöksellä rauhoitettujen alueiden olevan uhanalaisia. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vastasi Suomen Luonnolle, ettei hänellä ole toimivaltaa toisen ministeriön ohjaukseen kuuluvissa asioissa. Hänen mukaansa ”Ympäristöministeriö käy kuitenkin tiivistä vuoropuhelua maa- ja metsätalousministeriön sekä Metsähallituksen kanssa, jotta Natura-alueiden luontoarvot säilytetään.”
Oulujärven Kaarresalon Metsähallitus suojeli vuonna 2001 edustavana boreaalisena luonnonmetsänä, kunnes se viime vuonna päätti alkaa väittää, ettei alue ole luonnonmetsää – ja purki suojelun.
Metsähallituksen niin sanotun alue-ekologisen suunnittelun myötä hakkuiden ulkopuolelle rajattiin koko maassa yhteensä 129 000 hehtaaria talous- ja virkistysmetsien metsämaankohteita. Se oli 3,6 prosenttia suunnittelun piirissä olleesta talous- ja virkistysmetsien metsämaan pinta-alasta. Lukuun sisältyivät myös entiset aarnialueet.
Näin Metsähallitus raportoi vuonna 2002. Suunnitelmia päivitettäessä mukaan on otettu uusia alueita – mutta niitä on myös poistettu suojelusta. Kuten Kaarresalo.
Alueiden kokonaismäärä on edelleen samaa suuruusluokkaa, mutta yksikään pelkästään Metsähallituksen päätöksellä suojeltu hehtaari ei ole turvassa.
Viime vuonna voimaan tulleen metsähallituslain myötä laitoksen talouspuoli elää yhä enemmän omaa elämäänsä yhteiskunnan kontrollin ulkopuolella. Se hakkaa perustukset Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden hoidolta; niihin kuuluvat luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja ulkoilumahdollisuuksien parantaminen.
Kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas) jätti aiemmin syyskuussa kirjallisen kysymyksen Oulujärven hakkuista:
”Miksi Metsähallitus on purkanut oman suojelupäätöksensä ja suunnittelee mittavia hakkuita Natura-verkostoon ja Unescon Geopark-verkostoon kuuluvilla Oulujärven retkeilysaarilla,
miten hallitus suhtautuu erilaisten suojelu- ja retkeilyalueiden perustamispäätösten vastaisiin hakkuusuunnitelmiin?”
Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän maanantain 25.9 antama vastaus oli väljä:
”Metsähallituksen laatimia omia suunnitelmia ja tarkasteluja päivitetään säännöllisin väliajoin,
jotta tiedot ovat ajantasaiset ja viimeisten vaatimusten mukaiset. Kaarresalon saari luokiteltiin
2001 luontokohteeksi ja 2004 boreaaliseksi luonnonmetsäksi sen hetkisen tietämyksen ja inven-
tointiohjeiden perusteella. Nykykäsityksenkin mukaan saarissa on boreaaliseksi luonnonmetsäksi luokiteltua Natura-
luontotyyppiä, mutta ei niin laaja-alaisena kuin vuoden 2004 kartoituksessa.”
Tämän on suoraan Metsähallituksen tiedotteista. Kuinka uskottavaa on, että vanhan metsän piirteet ovat 16 vuoden aikana heikentyneet hakkuiden ulkopuolella olleessa metsässä? Muutos on selvästikin tapahtunut Metsähallituksen hakkuusuunnittelijoiden pöydällä, ei metsässä.
Hakkuut teoriassa ja käytännössä
Metsähallitus on väittänyt tekevänsä vain ”poimintaluonteisia kasvatushakkuita”, aukkoja ei kuulemma tehtäisi. Suojelijat ovat suhtautuneet väitteeseen epäillen jo yksin vanhojen kokemusten perusteella. Esimerkiksi vuonna 2016 Metsähallitus ilmoitti tekevänsä Suomussalmen Hossan tuolloin perusteilla kansallispuiston reunalla Lounatvaarassa ”poimintaluontoisia kasvatushakkuita”. Tosielämässä se tarkoitti aukkojen hakkaamista luonnontilaisen kaltaiseen metsään.
Metsähallituksen mukaan saarista hakattaisiin puuta 30–150 kuutiometriä hehtaarilta, mutta maasto jäisi peitteiseksi. Tosiasiassa se tarkoittaisi, että suurimmalta osalta puustosta hakattaisiin pois yli puolet, ja vähäpuustoisimmillakin alueilla neljänneksestä puoleen.
Saarten metsien luontoarvot eivät tällaisessa myllerryksessä tietenkään säilyisi. Saaret ovat kuitenkin mukana Natura-ohjelmassa juuri luonnonmetsiensä vuoksi.
Ministeriöt väistelevät
Oudointa Oulujärven saarihakkuissa on niiden kohdistuminen retkeilyalueeseen. Se on Oulujärven matkailun selkäranka, jonka pilaaminen vahingoittaa suoraan syvän maaseudun elinkeinoja.
Saarihakkuiden taloudellinen kannattavuus on myös poikkeuksellisen kehno, sillä koneet saareen, ja puu sieltä pois on ollut tarkoitus kuljettaa proomulla.
Kansanedustaja Hanna Sarkkinen kysyi myös: ”Johtavatko Metsähallituksen hakkuu- ja tuloutustavoitteet ylimitoitettuihin ja luontoarvojen kannalta kyseenalaisiin hakkuisiin?”
Ministeri Jari Leppä vastasi:
”Metsien kasvava puuston kuutiomäärä mahdollistaa hakkuumäärien lisääntymisen
ja sitä kautta tulostavoitteiden nousun. Tulostavoitteiden nousu ei vaaranna suojelukohteiden
säilyttämistä.”
Joten ministeri Leppä hyväksyy suojelualueiden hakkuut Oulujärvellä.
Ympäristöministeriö puolestaan pesee kätensä koko asiasta:
”Metsähallituksen metsätaloustoiminta on maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Ympäristöministeriö puolestaan ohjaa Metsähallituksen julkisia palvelutehtäviä, kuten lakisääteisten luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen ylläpitoa sekä erävalvontaa, hoitavien Luonto- ja Eräpalveluiden toimintaa. Ympäristöministeriöllä ei ole toimivaltaa toisen ministeriön ohjaukseen kuuluvissa asioissa. Ympäristöministeriö käy kuitenkin tiivistä vuoropuhelua maa- ja metsätalousministeriön sekä Metsähallituksen kanssa, jotta Natura-alueiden luontoarvot säilytetään”, vastasi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Suomen Luonnon kysymykseen.
Hallinto-oikeuden käsissä
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus siunasi suojelumetsien hakkuut viime viikolla. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kainuun lintutieteellinen yhdistys jättivät päätöksestä heti hallinto-oikeudelle valituksen, vaatien saarille toimenpidekieltoa valituksen käsittelyn ajaksi.
Mikko Niskasaari