Helsingin vihreät ovat näkyvästi liputtaneet yleiskaavaesityksen puolesta. Viheralueille rakentamista on perusteltu muuttoliikkeen aiheuttamalla uusien asuntojen tarpeella. Yleiskaavaan varatusta asuinalasta pääosa johtuu kuitenkin tavoitteesta kasvattaa helsinkiläisten asumisväljyyttä, joka jo nyt on suurempi kuin esimerkiksi Tukholmassa. Helsingissä on asukasta kohden 34 neliötä, Tukholmassa 33. Yleiskaavan tavoite on yli 40 neliötä asukasta kohden, mikä lisää rakentamistarvetta seitsemällä miljoonalla neliöllä. Miksi vihreät kannattavat tällaista tuhlausta, Helsingin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs?

Asumisväljyyden lisääminen ei ole tavoite, mutta siihen on varauduttava. Asumisväljyys saattaa kasvaa monesta syystä, esimerkiksi kun lapset muuttavat omilleen mutta vanhemmat jäävät asumaan entiseen kotiin. Yksin asuvia on entistä enemmän, ja se lisää keskimääräistä asumisalaa.

Yleiskaava tavoittelee Helsingin väkimäärän nostamista 260 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Siihen tarvitaan uutta asuinalaa noin yhdeksän miljoonaa kerrosneliötä, mutta yleiskaavassa siihen otetaan 18 miljoonaa. Valmiina olevissa asemakaavoissa ja Östersundomiin tekeillä olevassa yleiskaavassa on kuitenkin jo varattuna uutta asuinalaa kahdeksan miljoonaa neliötä. Eikö tämä melkein riittäisi uusien asukkaiden asuttamiseen, ellei asuinalaa kasvatettaisi?

En näkisi näin. Suuri osa yleiskaavaan merkitystä ei toteudu koskaan.

Nykyisestä kaavavarannosta suuri osa on täydennysrakentamista, joka toteutuu hyvin hitaasti. Kerrostalotonteille osoitetusta uudesta rakentamisesta toteutuu vuodessa kaksi prosenttia eli toteutus kestää 50 vuotta. Omakotitonteille varattu täydennysrakentaminen etenee yhden prosentin vuositahtia, se kestää siis sata vuotta.

Sitä paitsi, halutaanko Östersundom toteuttaa? Tai pitääkö siellä ainakin rakentamistavoitetta laskea?