Näimme Ahvionkylässä Kymijoen varrella syreenipensaan juurella kaksi ruskeaa hiirtä, joilla oli selässä selvä musta juova. Toinen jäi myöhemmin sisällä lossaan, hiirenloukkuun, emmekä ole sen jälkeen juovaselkiä nähneet. Mikä hiiri se on?

Meillä elää kaksi hiirilajia, joilla on pitkin selkäpiitä kulkeva musta juova: peltohiiri (kuvassa) ja koivuhiiri. Kummankin elinalue ulottuu Kaakkois-Suomesta Keski-Suomeen, muttei sen läntisiin osiin. Koivuhiiriä on lisäksi tavattu Oulun seudulla. Ahvionkylässä siis saattaa nähdä kummankin.

Koivuhiiri on huomattavasti pienempi kuin peltohiiri ja painaa korkeintaan 15 grammaa. Aikuisten peltohiirien paino taas vaihtelee 15 ja 25 gramman välillä.

Koivuhiiren hyvä tuntomerkki on selvästi ruumista pitempi häntä. Peltohiiren häntä on ruumista lyhyempi.

Nämä hiiret eivät ole kovin läheisiä sukulaisia. Koivuhiiri kuuluu omaan ryhmäänsä, jonka ainoa edustaja se on Suomessa. Koivuhiirten elämänmenoon kuuluu talvihorros. Peltohiiri on lähisukulaisensa metsähiiren tavoin aktiivinen kautta vuoden.

Elinympäristöissäkin on eroa. Koivuhiiri elää metsämailla, ja erityisesti sen suosiossa ovat pensaikkomaat ja pakettipellot. Peltohiiri on nimensä mukaisesti kulttuurilaji. Se poikkeaa muista hiiristä siinä, että se kaivelee maahan tunneleita myyrien tapaan ja elelee enimmät ajat niiden suojissa.

Pidän erittäin todennäköisenä, että Ahvionkylän hiiret olivat peltohiiriä; ne tulevat innolla myös puutarhoihin. Eivätkä niiden kerrotulla tavalla onnettomasti päättyvät vierailut rakennuksiinkaan ole harvinaisia.