Olen ihaillut kangasperhosen siipien alapinnan loistavan vihreää väriä. Miksi vihreitä perhosia on niin vähän?

Hyvä kysymys. Kun ympärillä on niin paljon vihreää kasvillisuutta, vihreä olisi tehokas suojaväri.

Perhosten värejä on kahdenlaisia: rakennevärejä ja pigmenttivärejä. Rakennevärejä syntyy siitä, että perhossiiven suomut ovat kaksinkertaisia ja niissä on sisällä monenlaisia rakenteita, pysty- ja vaakavanteita, välipohjia ja seinämiä.

Fysikaalisia ilmiöitä, jotka aiheuttavat värejä, ovat valon hajoaminen tai taipuminen tai valoaaltojen interferenssi (yhteisvaikutus). Vaikkapa kaaliperhosen valkeahko väri johtuu valonsäteiden hajoamisesta kaikkiin suuntiin. Interferenssiä taas on sinisiipien ja häiveperhosen siivissä.

Kangasperhosen (kuvassa) siipien alapinnan erikoinen syvän vihreä väri johtuu valon kolmiulotteisesta taipumisesta siipisuomujen sisällä olevan ”jyväsmosaiikin” kunkin osan verkkomaisessa rakenteessa. Se lienee ainutlaatuinen saavutus perhosilla.

Vihreä pigmentti taas on erittäin vaikean fysiologian takana. Sitä on vain joissakin lajeissa ja tavallisesti vähän, mutta on yksi poikkeus: isomittarin alaheimossa Geometrinae miltei kaikki lajit ovat vihreitä (maailmanlaajuisesti 200 sukua ja 2300 lajia, meillä 7 sukua ja 8 lajia). Sukujen yhteisenä piirteenä on, että niiden lajien pääasiallinen siipipigmentti on lehtivihreäjohdannaista, joka ei ole klorofylli a eikä klorofylli b.

Joskus vihreää väriä syntyy pigmenttien sekoittumisesta. Sopivia osasia ovat sappiväriaine biliverdiini ja keltainen karotenoidi.