Kun tärkeä luonnonvara harvinaistuu, pitäisi sen hinnan pompata pilviin. Öljyn suhteen tämä pitikin vuosia paikkaansa: Perinteisen raakaöljyn tuotanto saavutti huippunsa jo vuonna 2006. Samaan aikaan Kiinan kaltaiset uudet talousmahdit lisäsivät kulutusta, ja öljyn hinta kohosi vuoden 2000 maltillisesta 30 dollarin barrelihinnasta vuonna 2011 noin 90 dollariin ja tämän vuoden alussa jo yli 110 dollariin.

Sitten alkoi äkillinen pudotus. Öljyn hinta on kesän jälkeen romahtanut jopa alle 70 dollariin barrelilta, ja samalla ovat romahtamassa sellaiset korkeasta öljyn hinnasta riippuvaiset taloudet kuin Venezuela, Iran, Nigeria ja Venäjä. Jos vuoden alussa sai yhdellä eurolla 45 ruplaa, nyt saa päivästä riippuen 80–100, eivätkä Venäjän keskuspankin tekemät temput ole juuri auttaneet. Rupla on heikoilla.

Raakaöljyn hinta heijastuu moneen muunkin asiaan kuin ruplan kurssiin tai bensan hintaan lähimmällä ABC:llä. Joululahjat seilaavat Suomeen moottorikäyttöisillä laivoilla, ja niiden kuluttama polttoöljy on hintalapussa mukana. Ruoan pitäisi halventua kun öljy halpenee. Toisaalta kallis öljy on merkinnyt suurta kiinnostusta aurinko- ja tuulienergiaan sekä energiatehokkuuteen, ja öljyn hinnan romahdus tekee näille hallaa.

Miksi öljyn hinta sitten laskee?

*

Tutkija Paavo Suni Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta (Etla) aloittaa yksinkertaisimmasta selityksestä:

”Se laskee sen takia, että markkinoilla on ylitarjontaa.”

Miksi ylitarjontaa on, on sitten monimutkaisempi kysymys. Suni kertoo ensin, että talouden kasvuodotukset hiipuivat Kiinassa, Japanissa ja euroalueella enemmän kuin oli ajateltu. Näin öljyn kysyntänäkymät heikkenivät. Samalla öljyn tarjonta on lisääntynyt yllättävästi, kun perinteisen raakaöljyn rinnalle on tullut muita vaihtoehtoja.

”Liuskeöljyn tuotanto Yhdysvalloissa on ollut paljon vilkkaampaa kuin on ajateltu. Silti markkinat olivat pitkään aika tasapainoiset, ja se ylijäämätilanne on nyt ajoittumassa tähän talveen ja ensi kevääseen”, Suni sanoo.

Ylitarjonnalle on poliittisiakin syitä. OPECiin kuuluvat suuret öljyntuottajamaat päättivät 27. marraskuuta, etteivät ne puolusta öljyn hintaa omaa tuotantoaan supistamalla. Tästä on seurannut hintasota, jossa korkeimmasta öljyn hinnasta riippuvaiset tuottajat painuvat tappiolle. Näitä tuottajamaita ovat Venäjä, Venezuela, Nigeria ja Iran, joiden öljyntuotanto tarvitsee 100 dollarin barrelihintoja ollakseen kannattavaa. Joukkoon kuuluu myös Yhdysvaltain liuskeöljyn tuotanto.

OPECin maista vaikutusvaltaisin on Saudi-Arabia. Sen enempää Venäjä kuin Yhdysvallatkaan ei kuulu järjestöön, mutta Saudi-Arabia on pitkään ollut Yhdysvaltain liittolainen. Nyt tuo liittolaissuhde on voinut Paavo Sunin mukaan rapistua, koska Yhdysvallat ostaa vähemmän öljyä ja tekee sitä itse. Tärkeä kuluttaja on tullut yhä riippumattomammaksi.

*

Eikö siis tarvitsekaan uskoa salaliittoteoriaan? Venäjän Presidentti Vladimir Putin selitti hiljattain öljyn hinnan putoamista sanoen, että ”näitä asioita voidaan manipuloida”. Vihjauksella hän tarkoitti, että Yhdysvallat ja Saudi-Arabia olisivat voineet sopia polkevansa öljyn hintaa, koska Venäjä uhittelee lännelle ja on hyökännyt Ukrainaan.

Sen enempää Suni kuin yksi Suomi öljyn jälkeen -kirjan kirjoittajista, Rauli Partanen, eivät tätä teoriaa niele.

”Occamin partaveitsen mukaan hinnan putoamiselle on löydettävissä yksinkertaisempiakin syitä kuin geopoliittiset manööveerit ja salaliitot”, Partanen sanoo. Hänen mielestään Suninkin mainitsemat kysyntä- ja tarjontatekijät selittävät asian.

Partanen huomauttaa, että öljyn hinta nousi 2000-luvun alusta vuoteen 2011 asti huimasti, kun tarjonta ei pysynyt kasvavan kysynnän mukana. Kun kysyntä nyt maailman talousvaikeuksien vuoksi laahaa mutta uutta tuotantoa on tullut tarjolle, on hinta vastaavasti romahtanut hyvin jyrkästi. Tämä on kireille öljymarkkinoille ominaista hintaherkkyyttä.

*

Perusasiat näyttävät siis selviltä: talouden kasvuodotukset hiipuivat ja markkinoille tuli enemmän öljyä kuin niille ajateltiin tulevan. Tämä käy nyt kalliiksi niille, jotka ovat rahastaneet kalliilla öljyllä.

Mitä laajempia kehityskulkuja hintaromahduksen takana voisi olla?

Filosofi Tere Vadén Tampereen yliopistosta on seurannut energiakysymyksiä aktiivisesti runsaat kymmenen vuotta. Hänen mielestään hyvän selityksen nyt nähtävälle hintojen laskulle saattoivat esittää 2000-luvun puolivälissä kaksi vanhaa viisasta naista, Gail Tverberg ja Nicole Foss.

”Öljyntuotannossa ei ole kyse pelkästään siitä, saadaanko öljyä maasta ylös, vaan siitä, tuottaako se voittoa”, Vadén selittää.

Parhaiden öljylähteiden ehdyttyä on jouduttu siirtymään yhä vaikeammin hyödynnettäviin lähteisiin. Liuskeöljy ja merenpohjan öljy kuuluvat näihin. Öljyn tuottaminen niistä on kalliista, ja nyt se voi olla liiankin kallista.

”Suuret yksityiset öljyfirmat, kuten Shell ja Esso ja BP ovat suurissa vaikeuksissa tällä hetkellä. Niiden kustannukset nousevat kauheaa vauhtia, koska ihmiset eivät pysty maksamaan öljystä niin paljon, että tuotanto olisi kannattavaa. Suuressa osassa rikkaista OECD-maista ihmiset ovat laman kourissa. Palkat eivät kasva vaan pienenevät. Valtioiden verotulot eivät kasva vaan pienenevät”

Tätä tarkoittaa Vadénin mukaan ”kysynnän tuhoutuminen”. Ei ole varmaa, että ihmiset pystyisivät lisäämään hinnan alenemisen takia kulutustaan niin paljon, että talous kokonaan toipuu. Suurempi merkitys voi olla sillä, että taloudellinen toimeliaisuus kaiken kaikkiaan vähenee, kun öljyä tuotetaan vähemmän.

”Yksi mahdollisuus on, että syntyy rytkyttävä systeemi: Kun öljyn hinta on liian korkea, se tekee kitkaa kaikkialle talouteen ja talous hiipuu. Seurauksena tästä öljyn hinta laskee, mikä auttaa taloutta taas kasvuun. Kasvun seurauksena hinta jälleen nousee, kunnes kasvu taas taittuu ja niin edelleen. Öljyn hinnasta tulee lasikatto, ja lasikatto tippuu koko ajan alemmas, koska öljyntuotannon energiahyötysuhde laskee. Näin talous tulee pikku hiljaa alaspäin”, Vadén kuvaa.

Vadénin sanoin tässä on kyse loppulamasta. Halpaan öljyyn perustunut kasvutalous loppuu ja jotain uutta syntyy tilalle.

Öljyntuotannon kallistumisella ei ole juurikaan vaikutusta valtiollisten öljy-yhtiöiden, kuten Rosneftin, kykyyn tuottaa öljyä, mutta yksityisille yrityksille, jotka poraavat öljyä hankalista paikoista, on käymässä köpelösti.

”Jo viime talvena alkoi näkyä, että isot pörssilistatut öljy-yhtiöt alkoivat vähentää uusien öljylähteiden etsintään panemiaan pääomia. Omistajat ja sijoittajat alkavat katsoa, että tuo ei ole enää tuottavaa toimintaa, kun siitä ei saa tarpeeksi osinkoja. Sen takia projekteja pannaan koipussiin”, Vadén sanoo.

Etlan Paavo Suni on samaa mieltä.

”Kyllä se öljy jo aika tuhoon tuomittu on, mutta se kestää tässä aikansa, koska me ollaan siitä teknisesti niin riippuvaisia.”

Vadén ei pidä ongelmaa vain öljy-yhtiöiden omana asiana. Ne ovat niin suuria, että yhtiöiden lainoja taanneiden pankkien kautta ongelmat voivat levitä myös rahatalouteen.

*

Öljyn etsintä siis vähenee. Imastotavoitteiden suhteen meillä ei silti ole hurraamista. Tuuli- ja aurinkoenergia ovat olleet kannattavia öljyn ollessa kallista, mutta juuri nyt kiinnostus niitä kohtaan laimenee ainakin maissa, joissa öljyllä tehdään sähköä. Suuremmassa mitassa öljyä on sitä paitsi alkanut korvata vaihtoehto, joka on hiilidioksidipäästöiltään paljon sitä pahempi.

Öljy menetti 2000-luvun puolivälissä asemansa suurimpana hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana kivihiilelle. Öljyllä tuotetaan vielä niukasti suurempi osa (32%) maailman energiasta kuin hiilellä (29%), mutta hiilen osuus hiilidioksidipäästöistä on jo suurempi, pian puolet kaikista päästöistä.

Maailman paluu 1800-luvulle johtuu siitä, että samaan aikaan kun yksi öljyn etsintään kulutettu öljytynnyri antaa yhä vähemmän öljyä takaisin, hiilellä energianhankinnan hyötysuhde on jo monessa tapauksessa parempi. Sitä on myös runsaasti, ilmaston kannalta aivan liikaa.

Öljyn aika on menossa ohi, kivihiili on täällä taas. Sitä öljyn hinnan lasku muun muassa tarkoittaa.

Paavo SuniRauli PartanenTere Vadénöljyöljyhuippu