Lintulaudoilla näkee yllättävän usein tiaisia, joiden nokat ovat poikkeavia. Kaikkein useimmin poikkeuksia on havaittu hömötiaisella. Jompikumpi nokan osista kasvaa toista pidemmäksi, joskus molemmat puoliskot ristiin.

Epämuodostumat johtuvat nokan kasvutavasta. Nokan puoliskot kasvavat jatkuvasti kuten kynnet ihmisillä. Kun nokkaa käytetään, se kuluu koko ajan kärjestään, joten kasvu ja kuluminen pitävät toisensa tasapainossa.

Kun jostakin syystä ylä- ja alanokan kärjet eivät kulu tasaisesti, toinen äityy kasvamaan toista enemmän. Mitä pitemmäksi nokka kasvaa, sen vähemmän se kuluu, sillä lintu ei voi käyttää nokkaansa normaalisti. Lopulta se saattaa käyristyä.

Suurin syy ilmiöön lienee synnynnäinen epämuodostuma: nokan puoliskot eivät satu aivan toistensa kohdalle, jolloin ne kuluvat alusta alkaen epätasaisesti. Toinen syy saattaisi olla mahdollinen kasvuhäiriö, jolloin nokan kasvu ylittää sen kulumisen.

Poikkeava nokka vaikeuttaa linnun ravinnonsaantia. Tämän havaitsee helposti, kun vertaa tällaisen epämuodostuneen linnun ruokailemista normaalin linnun ruokailuun. Kaikenlainen nokalla kaiveleminen, hakkaaminen ja nokkiminen, mihin tiaisten ravinnonhankinta perustuu, käy mahdottomaksi. Hyvällä onnella lintulaudalla riittää talia tai muuta rasvaa talven yli.

Lintulaudoille tulevat linnut, joilla on epämuodostunut nokka, ovat nuoria. Kesällä ravinnon muuttuessa ja hyönteisravintoon siirryttäessä nämä linnut yleensä menehtyvät, sillä ravinnon hankkiminen käy ylivoimaiseksi. Myös pesänrakennus ja muut lisääntymistoiminnot lienevät mahdottomia. Joka tapauksessa tällaisen linnun elinikä ei voi olla kovin pitkä.