Millä perusteella kimalainen valitsee kukat, joissa se käy? Kimalaisella on pienet ämpärit takajaloissaan. Miten se täyttää ne? En ole kertaakaan nähnyt sen kääntävän imukärsäänsä niihin, ja silti ne täyttyvät kullankeltaisella siitepölyllä.

Eri kasvilajit ovat sopeutuneet eri hyönteisten pölytykseen. Ilmeisesti ainakin seuraavat tekijät ratkaisevat, mille kasveille mitkäkin hyönteiset suunnistautuvat: mesi, sen koostumus, määrä ja saatavuus, siitepöly, sen määrä, saatavuus ja kuljetettavuus, kasvin tuoksu ja väri, tuoksun voiman mahdollinen vaihtelevuus vuorokauden aikojen mukaan ja kukinnan vuodenaika.

Kimalaisten tottumuksetkin vaikuttavat: Ne saattavat hakeutua yksinomaan suosikkikasvinsa värisille kukille. Ne myös rakentavat hajupolkuja suosikkireitilleen, joten kukassa käynnit ovat varsin konservatiivisia.

Kaksi asiaa ratkaisee, mitkä ovat perhos- ja mitkä kimalaiskukkia. Perhosilla on pitkä imukärsänsä, mutta kimalaisen kieli on yleensä selvästi alle sentin mittainen. Pisin kieli on ukonhattukimalaisella, ja se on ainoa laji, joka pölyttää ”rehellisesti” ukonhattua. Kimalaisilla on kuitenkin keinonsa: ne saattavat varastaa mettä pölyttämättä kasvia. Ne purevat tiensä medelle; muun muassa tavallinen mantukimalainen varastaa mettä puna-apilasta, koska se on liian lyhytkielinen rehelliseen eli pölyttävään imemiseen.

Toinen perhosista erottava tekijä on, että kimalaiset tarvitsevat jälkeläisilleen myös siitepölyä. Ne kampaavat karvapeitteeseensä kertyneen siitepölyn takasääriensä vasuihin. Kammat ovat takasäärien kärjessä; karvoista kampaamansa siitepölymöykyn kimalainen sijoittaa toisen puolen vasuun. Kun juhannusruususta kuuluu voimakasta särähtävää kimalaisen pörinää, kimalainen varistaa kukasta siitepölyä. Siitepöly siis matkaa pesälle vasuissa ja mesi kuvussa.

Kimalaiskukkien siitepöly on sittenkin melko tahmeaa, sillä sen on tartuttava kimalaisen karvapeitteeseen, mutta kimalainen saattaa myös kostuttaa siitepölyä medellä, viemällä säärensä kärjen kielensä ulottuville. Sekoittaminen mesipuuroksi tapahtuu joka tapauksessa vasta pesällä.

On siis selviä kimalaiskukkia, joilla käy vähemmän perhosia, on perhoskukkia, joilla näkyy vähemmän kimalaisia, ja on niitä, jotka houkuttelevat hyvin molempia.

Monilla kukilla kuten omenalla käy kimalaisten lisäksi lähinnä pieniä kärpäsiä ja kovakuoriaisia. Mehiläisillä ja kukkakärpäsillä on yleensä samantapaiset kukkatottumukset kuin kimalaisilla, mutta ampiaisilla on kokonaan eri ravintobiologia. Aikuiset ampiaiset kantavat toukilleen liharuokaa, usein suoraan ihmisen terassilounaalta, mutta syövät itse makeaa, esimerkiksi kirvojen mesikastetta.

kimalainenpölytyssiitepöly

Tilaa Suomen Luonto!

Puhtaan luonnon merkitys hyvinvoinnin edistäjänä on entisestään korostunut koronavirusepidemian hankaloittamassa arjessa.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet Luonnonsuojeluliiton työtä suomalaisen luonnon hyväksi.
Tilaa nyt kotiin kannettuna tai diginä!