Olimme hiihtämässä Inarijärvellä. Aamulla oli rapsakka pakkanen ja aurinko paistoi, mutta iltapäivällä tuli yhtäkkiä läpitunkematon sumu. Ilman kompassia emme olisi osanneet suunnistaa. Sumu häipyi muutaman tunnin kuluttua. Meren jäällä olemme joskus tavanneet saman ilmiön, mutta eihän Inarilla ole avovettä, ainakaan Jäämerta lähempänä. Mistä moinen sankka sumu ilmaantui aivan yllättäen?

Vaikka ilmiö olikin näille kokeneille lapinkävijöille outo, kuvauksia äkillisistä sumupilvistä on Lapin kirjoissa useita, aina Samuli Paulaharjusta ja Kullervo Kemppisestä lähtien. Ruijan kveenit puhuvat konnosta, Suomen puolella taidetaan useammin käyttää sanaa murku.

Itsekin olen kerran Iso-Mallan jyrkänteitä tutkiessani joutunut niin sakean sumun yllättämäksi, että ainoa mahdollisuus oli jäädä paikoilleen ja odottaa sumun hälvenemistä; onneksi eväät olivat vielä syömättä ja retkikeitin matkassa. Sillä kertaa konto ei viipynyt tuntiakaan.

Sankka sumu syntyy, kun kostea ja lämmin ilmamassa vyöryy kylmän maan päälle. Sumua ajava tuuli on yleensä heikko tai kohtalainen, kolme-seitsemän metriä sekunnissa. Kun ilma jäähtyy nopeasti, siinä oleva vesihöyry tiivistyy pieniksi sumupisaroiksi. Sumu hälvenee, kun ilmamassa lämpenee niin, että sumupisarat haihtuvat läpinäkyväksi vesihöyryksi tai ylimääräinen vesi on satanut maahan.

Lapissa kostea ilma tulee yleensä Jäämereltä, ja ilmiö voi tulla aivan varoittamatta. Tavallisesti sumu haihtuu nopeasti, mutta otollisissa oloissa sumua voi jatkua vuorokausitolkulla. Pitkään jatkuva sumu ei yleensä ole läpinäkymättömän sankkaa.
Murku on yksi syy, miksi retkeläisellä pitäisi aina olla mukanaan kompassi ja tulitikut, aivan kämpän lähimaastossakin.

sumu