Laulurastaan ulkonäkö on sillä tavalla vaatimaton, että siihen ei tule kiinnittäneeksi erityistä huomiota. Kooltaan laulurastas on rastaiden pienimpiä, siis selkeästi pienempi kuin räkätti tai mustarastas. Se on kottaraisen kanssa saman kokoinen, mutta pyrstö on hieman pidempi. Selkäpuoli on harmaanruskea, vatsa valkoinen ja ruskeiden nuolenpääkuvioiden peitossa. Kylki on heikosti okranvärinen.

Mutta jos laulurastas ei komeile ulkonäöllään, sen laulu soi kauniin koruttomana läpi kesäyön. Laularastas pesii koko maassa tunturipaljakkoja lukuun ottamatta.

Rastaan laulu on taidokasta ja kuin verkkaista jutustelua. Se usein toistaa säkeensä ainakin pariin kertaan. Jokaisen toiston ja säkeen välissä se pitää lyhyen tauon. Laulussa on vihellyksiä ja huilumaisia ääniä, rahinoita, kirskahduksia sekä skaalaharjoituksia. Se lainaa usein ääniä myös muilta lajeilta, erityisesti kahlaajilta. Laularastaan repertuaari tuntuu loputtomalta ja laulu voi jatkua tuntikausia. Sitä kuulee tyypillisesti illalla ja aamulla, ilmojen lämmettyä läpi yön. Laulukausi loppuu, kun poikasten hoitaminen vie emojen kaiken ajan.

Laulurastaiden kevätmuutto alkaa etelärannikolla maaliskuun lopussa ja suurimmat määrät lintuja muuttaa huhtikuun puolivälin jälkeen. Huhtikuussa laulurastaat valtaavat metsät koko maassa Rovaniemelle asti, ja toukokuussa ne ennättävät Muonion korkeudelle saakka. Kevään edistyminen vaikuttaa tietysti muuton ajoittumiseen ja etenemiseen.

Ennen laulurastas tunnettiin nimellä lahorastas, koska se vuoraa pesäänsä kovetetun kupin, joka koostuu lahopuusta, savesta ja linnun omasta syljestä. Pesän ulkopuoli on punottu ohuista oksista, sammalesta ja jäkälästä.

Ääni: Jan-Erik Bruun